Maatuska

Kattokaapa kun oli ihanaa vahakangasta Jyskissä! Ja vain 4€/m!

 Maatuskat vaativat päästä kesäiseksi rantakassiksi.

Tässä kulkee rantakamppeet märkänäkin helposti. Tosin niitä rantakelejä vielä täällä saa odotella, semmoista +10 astetta ollut tämä ensimmäinen lomaviikko...

Inspiraatio hukassa

Moneen viikkoon ei ole ompeluksia juuri syntynyt. On jotenkin inspiraatio hukassa. Ja jaksaminenkin vähän vähissä. Ja pihalla on kivempi olla kuin sisällä kellarissa. Mutta olen päättänyt olla ottamatta stressiä asiasta. Tämähän on kuitenkin vain harrastus, en minä ole tulosvastuullinen ompeluksistani kenellekään. Ja jos vaatteista tulee pula, valmisvaatteetkin on keksitty. Tänäänkin hain kaupsta pojalle kevät-/kesätakin, kun en jaksa sitä nyt alkaa tekemään. Aina ei tarvitse tehdä kaikkea ite, jos ei jaksa. Aina ei tarvitse jaksaa ja päteä.

No mutta jotain pientä olen kummiskin saanut tehtyä. Pipoja! Näistä mää tykkäänkin, kun viimein hokasin että miten nuo muotolaskokset (vaimitäneoli) tehdään ilman että tulee sellaista kuprua. Ahaa-elämys! Pienet ne on ihimisen ilot!

Ja sain jopa sovituskuvaa, kun poikakin tykkäsi pipoistaan niin että antoi sovittaa päälle. Kivasti pikkusen lörppä päälaelta mutta ei liikaa.

Ommellaan sitten kun taas ompelututtaa!

Nuorisotunika

Parissa blogissa oli vilahdellut hauskan näköinen naisten tunikan kaava, joten taas piti kirjaston kautta käydä kaavat metsästämässä. Kaava Suuri Käsityö -lehti 2/2012.

En minä sitten tiedä tykkäänkö tästä niin livenä. Tai ainakin seuraavaan versioon vaatisi muokkausta. Helma on vähän turhan pitkä ja vähän liikaa pussittaa tuolta alhaalta. Tai ehkä vika on mun ropassa, lehdessä mallin päällä tämä näytti kyllä todella hyvältä. Yläosan istuvuus on kyllä hyvä, että ehkäpä saatan sitä käyttää jossain tulevissa ompeluksissa. Jää nähtäväksi.

Ompelun iloa

Joskus ihan ne yksinkertaisimmat ompeleet voivat tuotttaa eniten iloa.

Meillä on sellainen kodinhoitonurkkaus, jossa teen myös kaikkia ompeluun liittyviä juttuja, leikkelen kankaita ja piirtelen kaavoja. Nurkkauksessa on taso. Ja tason alle oli kertynyt tavaraa ja laatikoita. Tason päällekin oli kertynyt roinaa. Oli aika ruman näköinen. Jotain piti keksiä.

Ratkaisu oli hyvinkin yksinkertainen: Ikean paksua puuvillaa ja verhovaijeria! Sinne meni piiloon rojut ja romppeet! Ja kun alaosa näytti niin hyvältä, sain siivottua ikisotkussa olleen tasonkin! Mies vielä hommasi tuonne alle sellaisia ritiävetokoreja, että pysyy paikat järjestyksessä. Kyllä nyt kuulkaa kelepaa tehä kodinhoitohommia!

Joskus ne yksinkertaisimmat jutut on niitä parhaita. Tykkään!

PerusPaitaa

Viime aikoina olen jostain syystä jaksanut ommella vain ns. perusvaatteita. Ei energia ole riittänyt applikointeihin eikä muihin kikkareisiin. Mutta mikäpä vika perusvaatteessa, niitä tarvii aina. Tässäpä näitä muutama.

Tähtipaita JNY:n tähtitrikoista. Hihojen turkoosi oli hieman päästänyt väriä jo esipesussa. Tässä kuvassa se ei näy, eikä sitä muuten huomaakaan, ennenkuin vertaa noita hihojen "valkoisia" tähtiä tuohon ruskean miehustan valkoisiin tähtiin. Mielenkiintoista, että sama kuosi eri värissä käyttäytyy noin eri tavalla.

T-paita Eilen Designin ihanasta liikennemerkkikankaasta. Tässä paidassa onnistuin muuten ekaa kertaa mielestäni hyvin kanttaamaan valkoisella resorilla. Hokasin, että valkoista resoria pitää mitata himpun verran vähemmän kuin muita värejä. Ja hyvä tuli. Etten sanoisi että pöööööfekt! Mietin siis uudestaan sitä peitetikkikonetta, tarviinko sitä oikeasti, vai pärjäänkö kaksoisneulalla..

Paitasavottaa

Viimeaikoina olen tehnyt paljon trikoopaitoja, lyhyt- ja pitkähihaisia. Tässä postauksessa niitä on neljä, oikeasti niitä on enemmänkin - jostain syystä osa kuvista on kadonnut kuin pieru saparoon (tyärpuoleni kielikukkanen, joka on jäänyt lentäväksi lauseeksi meillä). No, ne oli ihan perusvaatetta, en taida jaksaa niitä uudestaan kuvata. Mutta tässä osa urakoinnista, omalle pojalle sekä lahjaksi.

Yksi tunika lisää kokoelmiin

JaanaMaa-blogissa törmäsiin ihan mielettömän ihanan näköiseen tunikaan. Kipaisin heti kirjastosta tuon Suuri Käsityö 4/2010 -lehden ja piirtelin itsellekin nuo tunikan kaavat ja aloin heti tuumasta toimeen.

Violetti joustofrotee oli sillä hetkellä ainoa kangas, mitä löytyi kaapista niin paljon että siitä moisen tunikan itselle saisi. Joten se sai kelvata.

Malli on kyllä kiva, tykkään. Seuraavaan versioon pienennän ehkä hivenen kaula-aukkoa, on ehkä turhan suuri mun makuun. Violetti joustofrotee ei ehkä mene ihan toimistokäytössä, mutta vapaa-ajalla tämä on kiva.  Vaikkapa kesällä mustien leggareiden kanssa. Ja jostain toisesta materiaalista tehtynä tämä kyllä sopii työkäyttöönkin.

Oon jotenkin ihan fiilareissa siitä, että pystyn tekemään itselle vaatteita. No onhan nämä aika simppeleitä tehdä, mutta silti. Mulla on pitkä selkä ja kauppojen paidat on usein liian lyhyitä. Nytpä voin tehdä juuri niin pitkiä paitoja kuin huvittaa. Ja näihin itsetehtyihin vaatteisiin tulee ihan erilainen tunneside kuin kaupan vaatteisiin. Niin hullulta kuin se kuulostaakin :)