Jostain syystä mulla on ongelmia saada tuossa etupuolella saada molemmat puolet identtisiksi. Vetoketjun ompelun jälkeen puolet näyttävät olevan ihan eri paria. Sitä ei tuosta valokuvasta ehkä huomaa, ja olen korjaillutkin purkkavirityksillä tuota jälkikäteen. Kummallista, vaikka ennen vetoketjun ompelemista aina mittaan muka että olisivat saman pituisia. No, harjoitus kait tekee mestarin tässäkin.
Kittana takista tuli, meidän poika ei siis todellakaan ole kokoa 92cm, vaikka kuinka toivoisin. Eritoten liian lyhyt on tämä takki, harmi kun en ikinä muista ottaa niitä sovituskuvia.. Pitänee panna takki jonnekin eteenpäin, olen tosin niin kriittinen, että juuri noiden em. virheiden takia ei tätä kellekään kehtaa antaakaan.
* * *
Ensimmäinen työviikko on muuten takanapäin, ja hengissä on selvitty! Tosi väsyneitä ollaan oltu koko perhe, ja alkuviikosta tuntui pientä epätoivoakin, mutta nyt tuntuu jo siltä, että ehkä me tähän jotenkin totutaan. Pojalla on vieläkin sydäntäraastavaa "äiti hylkää minut" -itkua aamulla viedessä, mutta kuulemma lakkaa heti kun häivyn ovesta ulos eikä itke enää loppupäivänä. Hyvin leikkii, nukkuu ja syö. Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu.
Ja nyt muuten painun kellariin ompelemaan, viikon ainoa vapaahetki on nyt! :)