Esikoispoikani, elämäni ilo ja valo, täytti eilen yhden vuoden.
Äidin oma poika on jo niin iso! <3
sunnuntai 25. heinäkuuta 2010
torstai 15. heinäkuuta 2010
Kangashamstrauksia
Olen vähän viimeaikoina kasvatellut kangasvarastojani. Eli suomeksi sanottuna shoppaillut enemmän kankaita kuin ommellut niistä mitään :) No, onpahan tarpeet valmiina kun se inspiraatio iskee!
Tässä pinossa on puuvillaveloureja ja ylimpänä joustofroteeta. Oliivinvihreä (näyttää tosin kuvassa keltaiselta) ja tummanruskea puuvillavelour on Eurokankaasta. Turkoosi velour on Kangastukusta. Omenanvihreä joustofrotee on Metsolasta. Ajattelin tehdä tuosta joustofroteesta pojalle housut. Olisin hirveästi halunnut ostaa raidallista joustofroteeta, mutta ajattelin että en kummiskaan saa raitojen kohdistuksia housuissa kohdilleen, joten tuo yksivärinen on siitä "turvallisempaa".
Seuraavassa kuvassa on Robert Kaufmanin ihanaa cupcake-kangasta, pikkupalasen huusin sitä Ebaysta. Mää NIIN rakastan tätä kuosia, onko ehkä vähän herkullista?!
Viime viikolla tilasin sitten Iinulta jotain kivaa pientä. Yllätys oli aika suuri, kun tämmöinen paketti tuli postissa.
Onko vähän ihanasti paketoitu?! Tässä on mielestäni asiakaspalvelu kohdillaan. Tämmöisellä pienellä eleellä, kauniilla paketilla ja käsinkirjoitetulla tervehdyksellä tulin hyvälle tuulelle loppupäiväksi. Visuaalisena ihmisenä minulle tämä paketti oli kyllä niin ihana yllätys. Ihan varmasti tilaan Iinulta uudestaankin, ihan jo tämän pakkauksen perusteella. Toki paketin sisältökin oli aika ihanaa:
Kahdenlaista hempeää puuvillapopliinia. Näistä tulee varmaan ainakin pussukoita, kuinka ollakaan. Ja sitten tilasin näitä ihania nauhoja, sopivat koristeeksi mihin vaan. Siis jos raskin näitä käyttää. Tai sitten vain ihailen niitä ompeluslaatikossa.
Siinäpä noita viime aikojen kangashamstrauksia, eiköhän noilla vähän aikaa pärjää. Ehkä. Tai sitten ei.
Tässä pinossa on puuvillaveloureja ja ylimpänä joustofroteeta. Oliivinvihreä (näyttää tosin kuvassa keltaiselta) ja tummanruskea puuvillavelour on Eurokankaasta. Turkoosi velour on Kangastukusta. Omenanvihreä joustofrotee on Metsolasta. Ajattelin tehdä tuosta joustofroteesta pojalle housut. Olisin hirveästi halunnut ostaa raidallista joustofroteeta, mutta ajattelin että en kummiskaan saa raitojen kohdistuksia housuissa kohdilleen, joten tuo yksivärinen on siitä "turvallisempaa".
Seuraavassa kuvassa on Robert Kaufmanin ihanaa cupcake-kangasta, pikkupalasen huusin sitä Ebaysta. Mää NIIN rakastan tätä kuosia, onko ehkä vähän herkullista?!
Viime viikolla tilasin sitten Iinulta jotain kivaa pientä. Yllätys oli aika suuri, kun tämmöinen paketti tuli postissa.
Onko vähän ihanasti paketoitu?! Tässä on mielestäni asiakaspalvelu kohdillaan. Tämmöisellä pienellä eleellä, kauniilla paketilla ja käsinkirjoitetulla tervehdyksellä tulin hyvälle tuulelle loppupäiväksi. Visuaalisena ihmisenä minulle tämä paketti oli kyllä niin ihana yllätys. Ihan varmasti tilaan Iinulta uudestaankin, ihan jo tämän pakkauksen perusteella. Toki paketin sisältökin oli aika ihanaa:
Kahdenlaista hempeää puuvillapopliinia. Näistä tulee varmaan ainakin pussukoita, kuinka ollakaan. Ja sitten tilasin näitä ihania nauhoja, sopivat koristeeksi mihin vaan. Siis jos raskin näitä käyttää. Tai sitten vain ihailen niitä ompeluslaatikossa.
Siinäpä noita viime aikojen kangashamstrauksia, eiköhän noilla vähän aikaa pärjää. Ehkä. Tai sitten ei.
sunnuntai 11. heinäkuuta 2010
Pussukka
Elämäni ensimmäistä vetoketjuompelusta kokeilin Hipun pussukkaohjeella. Oli yllättävän helppo tehdä, vaikka vetoketjukin piti ommella. Ja voi että minä tykkään tästä pussukasta! On mulla jokapäiväisessä käytössä, nakkaan tonne avaimet ja puhelimen ulos lähtiessäni.
Ulkopuoli vanhaa verhoa, jonka tukena kiinnisilitettävää tukikangasta Kangastukusta. Sisäpuoli vanhaa lakanaa. Vetoketju mistälie. Muutamia kauneusvirheitä löytyy, esimerkiksi vetoketjun olisi voinut ommella vähän lähempää, mutta on tämä silti kiva. Näitä pitää tehdä lisää!
Ulkopuoli vanhaa verhoa, jonka tukena kiinnisilitettävää tukikangasta Kangastukusta. Sisäpuoli vanhaa lakanaa. Vetoketju mistälie. Muutamia kauneusvirheitä löytyy, esimerkiksi vetoketjun olisi voinut ommella vähän lähempää, mutta on tämä silti kiva. Näitä pitää tehdä lisää!
perjantai 9. heinäkuuta 2010
Kuolalappuja
Meidän poika on ollut alusta lähtien kova kuolaamaan. Siis todella kova kuolaamaan. Kuolaa on valunut suupielistä kuin rikkinäisestä vuotavasta hanasta. Jos poika on hukassa, sen kun seuraa lattialla meneviä kuolavanoja, ne johtavat takuuvarmasti kadonneen pojan luo. Vieraat ihmiset voisivat tosin luulla lattialla olevien limalammikoiden perusteella että meillä asuu jättietana.
Appivanhemmat ovat sanoneet ehkä noin tsiljoona kertaa, että ennenvanhaan oli niitä kuolalappuja. Hieman jääräpäisenä miniänä en kuitenkaan ensimmäiseen 10 kuukauteen ottanut näitä toistuvia neuvoja kuuleviin korviini. Niin niin, ennenvanhaan oli ennenvanhnaan. Jossain vaiheessa kuitenkin homma meni siihen, että body pysyi kuivana pukemisen jälkeen ehkä noin 30 sekuntia, joten piti ruveta miettimään jotain ratkaisua. Ainiin, niitä kuolalappuja, missähän mää oon niistä kuullut puhuttavan?... :)
Halusin sellaisia kuolalappuja, jotka eivät näyttäisi ruokalappuilta eikä muutenkaan kovin junteilta, joten päädyin tämmöiseen kolmiomalliin, joka näyttää erehdyttävästi huivilta, ja monet ovat sitä siksi luulleetkin. Näitä voi itseasiassa käyttää myös huivina, suojaa hyvin kaulaa vaikkapa pyöräillessä.
Toinen puoli kuolalapusta on puuvillavelouria, ja toinen tässä kyseisessä kuolalapussa joustofroteeta. Olen tosin tehnyt näitä vissiin 9 kappaletta, joissa käyttänyt velourin kanssa erilaisia trikoita ja muita kankaita. Kiinnitys on neppareilla. Tilasin velourit, joustofroteet, nepparit ja neppipressin Sampsukasta, ajattelin että noille kam-nepeille on varmasti käyttöä muissakin projekteissa. Lisäksi tilasin myös tuommoisia Made With Love -merkkejä, ovat ihan hauskoja, tosin vihreä väri on ehkä hiukan määräävä, ei viitsi käyttää ihan joka tilanteessa. Kuolalappu on käännettävä, eli toimii molemminpäin käytettynä.
Näitä kuolalappuja oon tosiaan tehnyt ison läjän, ja pitäisi tehdä vielä jonkin verran lisää. Ovat meillä ihan jatkuvassa käytössä, yöksi otan korkeintaan pois. Vaikka näissä ekoissa kuolalapuissa ompelulaatu ei olekaan mitään kovin hääviä, kuten kuvasta näkyy, ovat nämä meillä olleet kyllä ihan loistokeksintö. Pysyy paidan etumus kuivana! Ois vaan ehkä pitänyt kuunnella niitä appivanhempia aikaisemmin...
Appivanhemmat ovat sanoneet ehkä noin tsiljoona kertaa, että ennenvanhaan oli niitä kuolalappuja. Hieman jääräpäisenä miniänä en kuitenkaan ensimmäiseen 10 kuukauteen ottanut näitä toistuvia neuvoja kuuleviin korviini. Niin niin, ennenvanhaan oli ennenvanhnaan. Jossain vaiheessa kuitenkin homma meni siihen, että body pysyi kuivana pukemisen jälkeen ehkä noin 30 sekuntia, joten piti ruveta miettimään jotain ratkaisua. Ainiin, niitä kuolalappuja, missähän mää oon niistä kuullut puhuttavan?... :)
Halusin sellaisia kuolalappuja, jotka eivät näyttäisi ruokalappuilta eikä muutenkaan kovin junteilta, joten päädyin tämmöiseen kolmiomalliin, joka näyttää erehdyttävästi huivilta, ja monet ovat sitä siksi luulleetkin. Näitä voi itseasiassa käyttää myös huivina, suojaa hyvin kaulaa vaikkapa pyöräillessä.
Toinen puoli kuolalapusta on puuvillavelouria, ja toinen tässä kyseisessä kuolalapussa joustofroteeta. Olen tosin tehnyt näitä vissiin 9 kappaletta, joissa käyttänyt velourin kanssa erilaisia trikoita ja muita kankaita. Kiinnitys on neppareilla. Tilasin velourit, joustofroteet, nepparit ja neppipressin Sampsukasta, ajattelin että noille kam-nepeille on varmasti käyttöä muissakin projekteissa. Lisäksi tilasin myös tuommoisia Made With Love -merkkejä, ovat ihan hauskoja, tosin vihreä väri on ehkä hiukan määräävä, ei viitsi käyttää ihan joka tilanteessa. Kuolalappu on käännettävä, eli toimii molemminpäin käytettynä.
Näitä kuolalappuja oon tosiaan tehnyt ison läjän, ja pitäisi tehdä vielä jonkin verran lisää. Ovat meillä ihan jatkuvassa käytössä, yöksi otan korkeintaan pois. Vaikka näissä ekoissa kuolalapuissa ompelulaatu ei olekaan mitään kovin hääviä, kuten kuvasta näkyy, ovat nämä meillä olleet kyllä ihan loistokeksintö. Pysyy paidan etumus kuivana! Ois vaan ehkä pitänyt kuunnella niitä appivanhempia aikaisemmin...
keskiviikko 7. heinäkuuta 2010
Kauppakassi
Ensimmäinen ompelukseni uudella ompelukoneella oli kauppakassi.
Kauppakassin tein ihan tavallisen muovikassin kaavalla ja ohje siihen löytyi täältä. Kassin ulkopuoli on vanhaa paksua pöytäliinakangasta ja sisävuori lakanakangasta.
Ensimmäiseksi ompelustyöksi tuo kauppakassi oli näin jälkikäteen ajateltuna ehkä hieman liian vaativa. Ompelustermit eivät ole oikein hallussa suomeksikaan, saati sitten englanniksi. Eli ompeluohjeiden seuraaminen oli välillä vähän hankalaa. Lisäksi kassin kulmissa saumakohdista tuli niin paksut, ettei kone niihin pystynyt. Neula katkesi monta kertaa, ja kulmat jäivät osittain hieman auki. Mutta kyllä tuolla nyt kaupasta parit maitopurkit kantaa vaikkei kassi tarkastelua kovin läheltä kestäkään.
Vuoritus on mielestäni kaikissa kasseissa ja pusseissa hyvä juttu, tulee jotenkin huolitellumman oloinen. Ehkä kokeilen vielä jossain vaiheessa tehdä toista kassia samalla ohjeella, tosin ehkä hieman ohuemmasta kankaasta.
Kauppakassin tein ihan tavallisen muovikassin kaavalla ja ohje siihen löytyi täältä. Kassin ulkopuoli on vanhaa paksua pöytäliinakangasta ja sisävuori lakanakangasta.
Ensimmäiseksi ompelustyöksi tuo kauppakassi oli näin jälkikäteen ajateltuna ehkä hieman liian vaativa. Ompelustermit eivät ole oikein hallussa suomeksikaan, saati sitten englanniksi. Eli ompeluohjeiden seuraaminen oli välillä vähän hankalaa. Lisäksi kassin kulmissa saumakohdista tuli niin paksut, ettei kone niihin pystynyt. Neula katkesi monta kertaa, ja kulmat jäivät osittain hieman auki. Mutta kyllä tuolla nyt kaupasta parit maitopurkit kantaa vaikkei kassi tarkastelua kovin läheltä kestäkään.
Vuoritus on mielestäni kaikissa kasseissa ja pusseissa hyvä juttu, tulee jotenkin huolitellumman oloinen. Ehkä kokeilen vielä jossain vaiheessa tehdä toista kassia samalla ohjeella, tosin ehkä hieman ohuemmasta kankaasta.
maanantai 5. heinäkuuta 2010
Mansikkakakkua ja pioneja
Ihanat vaaleanpunaiset pionit pihalla ovat puhjenneet kukkaan.Yksi kesän kohokohdista.
Eilen meillä syötiin mansikkakakkua. Joka vuosi appiukontekeleellä on tapana leipoa minulle synttärikakku tuoreista mansikoista. Se on kyllä aika mukavaa. Appiukko on muutenkin tosi kiva. En usko että ihan joka miniäntekele saa samanlaista kohtelua. Hyvää oli.
Eilen meillä syötiin mansikkakakkua. Joka vuosi appiukontekeleellä on tapana leipoa minulle synttärikakku tuoreista mansikoista. Se on kyllä aika mukavaa. Appiukko on muutenkin tosi kiva. En usko että ihan joka miniäntekele saa samanlaista kohtelua. Hyvää oli.
Lapinkakin arpoo
Nyt on kesäarpajaisia joka puolella! Lapinkalla on myös ihana palkinto, hernepussit nimellä, joten pakkohan se on osallistua!
Eli Lapinkan onkijaiset löytyy TÄÄLTÄ.
Eli Lapinkan onkijaiset löytyy TÄÄLTÄ.
lauantai 3. heinäkuuta 2010
torstai 1. heinäkuuta 2010
Ompeluinnostuksesta
Meikäläinenhän on ommellut viimeksi seiskaluokan pakollisilla käsityötunneilla, enkä silloinkaan mitenkään hyvin. Itseasiassa olin aika huono, jos suoraan sanotaan. Ja tuosta on aikaa semmoiset 18 vuotta. Eli melko kauan. Muutama kuukausi sitten tuli yhtäkkinen inspis ruveta ompelemaan. Se taisi olla Ruttu-Nutun blogi, mihin satuin ihan vahingossa eksymään, ja siellä Annika oli tehnyt NIIN ihania lastenvaatteita, ettei voinut kuin huokailla. Siinä sitten mietin, josko sitä itsekin vielä oppisi vanhoilla päivillä ompelemaan. En tietenkään ikinä tule yhtä taitavaksi ompelijaksi kuin Ruttu-Nutun Annika, mutta jos jotakin lastenvaatteita osaisi ommella itse. Siitä se ajatus sitten lähti.
Lompsin paikalliseen ompelukoneliikkeeseen, ja ostin käytettynä tämmöisen ikivanhan, mutta huolletun Bernette 330 ompelukoneen. Huomaa tyylikkäät retrovärit :) Myyjä kehui (no tietenkin kehui) että nuo vanhat koneet ovat ihan eri maata kuin markettikoneet, mutta ehkä siinä oli totta toinen puoli, ja ostin tuon koneen pois. Jämyn tuntuinen kampe on ollutkin. Sain vielä vuoden takuun päälle. Perusompeleet löytyy, ei mitään hienouksia. Mutta perusompeleet riittää, ainakin näin alkuun.
Tämmöisen vanhan ompelupöydän sain ilmaiseksi, ja sehän löysi paikkansa kellarista. Tuoli on jo edesmennyt isäni löytänyt roskalavalta ja hionut ja petsannut sen uuteen uskoon. Hyvä että sain tuolin käyttöön, sillä kun on tunnearvoa. On muuten hyvä ommella kellarin rauhassa ja viileydessä, ei häiritse muita! Ja tuo pöytä on kyllä siitä hyvä, ettei tarvitse joka kerta purkaa konetta pois tieltä. Tulee sitten ommeltuakin.
Tuo pöytä on muuten ihan oikea ompelupöytä, siinä on tuollainen luukku, jonka taakse saa ompelukoneen piiloon pöydän alle. Itseasiassa siellä nyt onkin vanha singeri (joka ei toimi) kiinni, pitäisi irrottaa se ja kiinnittää tuo uusi ompelukone sinne.
Säilytystilaa tuossa pöydässä ei ole kuin kaksi pientä laatikkoa, kolmas laatikko on kadonnut jonnekin. Mutta ompelustarvikkeet ovat löytäneet paikkansa tästä ihanasta huuto.net -löydöstä, valkoisesta lipastosta! Tuo tuli meille akuuttia säilytyspulaa paikkaamaan, mutta jostain syystä kaikki kankaat ja muut ompelustarvikkeet ovat vallanneet sen :)
Ompelutarvikkeille piti vielä ostaa tuollainen ihana säilytyslaatikko. Ei tuonne ihmeita mahdu, mutta onhan tuo aivan ihastuttava!
Nyt on siis ompeluinnostukselle vermeet ja tilat kunnossa, eikun ompelemaan!
Lompsin paikalliseen ompelukoneliikkeeseen, ja ostin käytettynä tämmöisen ikivanhan, mutta huolletun Bernette 330 ompelukoneen. Huomaa tyylikkäät retrovärit :) Myyjä kehui (no tietenkin kehui) että nuo vanhat koneet ovat ihan eri maata kuin markettikoneet, mutta ehkä siinä oli totta toinen puoli, ja ostin tuon koneen pois. Jämyn tuntuinen kampe on ollutkin. Sain vielä vuoden takuun päälle. Perusompeleet löytyy, ei mitään hienouksia. Mutta perusompeleet riittää, ainakin näin alkuun.
Tämmöisen vanhan ompelupöydän sain ilmaiseksi, ja sehän löysi paikkansa kellarista. Tuoli on jo edesmennyt isäni löytänyt roskalavalta ja hionut ja petsannut sen uuteen uskoon. Hyvä että sain tuolin käyttöön, sillä kun on tunnearvoa. On muuten hyvä ommella kellarin rauhassa ja viileydessä, ei häiritse muita! Ja tuo pöytä on kyllä siitä hyvä, ettei tarvitse joka kerta purkaa konetta pois tieltä. Tulee sitten ommeltuakin.
Tuo pöytä on muuten ihan oikea ompelupöytä, siinä on tuollainen luukku, jonka taakse saa ompelukoneen piiloon pöydän alle. Itseasiassa siellä nyt onkin vanha singeri (joka ei toimi) kiinni, pitäisi irrottaa se ja kiinnittää tuo uusi ompelukone sinne.
Säilytystilaa tuossa pöydässä ei ole kuin kaksi pientä laatikkoa, kolmas laatikko on kadonnut jonnekin. Mutta ompelustarvikkeet ovat löytäneet paikkansa tästä ihanasta huuto.net -löydöstä, valkoisesta lipastosta! Tuo tuli meille akuuttia säilytyspulaa paikkaamaan, mutta jostain syystä kaikki kankaat ja muut ompelustarvikkeet ovat vallanneet sen :)
Ompelutarvikkeille piti vielä ostaa tuollainen ihana säilytyslaatikko. Ei tuonne ihmeita mahdu, mutta onhan tuo aivan ihastuttava!
Nyt on siis ompeluinnostukselle vermeet ja tilat kunnossa, eikun ompelemaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)