Yksi tunika lisää kokoelmiin

JaanaMaa-blogissa törmäsiin ihan mielettömän ihanan näköiseen tunikaan. Kipaisin heti kirjastosta tuon Suuri Käsityö 4/2010 -lehden ja piirtelin itsellekin nuo tunikan kaavat ja aloin heti tuumasta toimeen.

Violetti joustofrotee oli sillä hetkellä ainoa kangas, mitä löytyi kaapista niin paljon että siitä moisen tunikan itselle saisi. Joten se sai kelvata.

Malli on kyllä kiva, tykkään. Seuraavaan versioon pienennän ehkä hivenen kaula-aukkoa, on ehkä turhan suuri mun makuun. Violetti joustofrotee ei ehkä mene ihan toimistokäytössä, mutta vapaa-ajalla tämä on kiva.  Vaikkapa kesällä mustien leggareiden kanssa. Ja jostain toisesta materiaalista tehtynä tämä kyllä sopii työkäyttöönkin.

Oon jotenkin ihan fiilareissa siitä, että pystyn tekemään itselle vaatteita. No onhan nämä aika simppeleitä tehdä, mutta silti. Mulla on pitkä selkä ja kauppojen paidat on usein liian lyhyitä. Nytpä voin tehdä juuri niin pitkiä paitoja kuin huvittaa. Ja näihin itsetehtyihin vaatteisiin tulee ihan erilainen tunneside kuin kaupan vaatteisiin. Niin hullulta kuin se kuulostaakin :)

Avaruusapina

Kun kerran en mistään saanut sitä ihanaa musta-turkoosia apinavelouria, piti sitten tehdä oma AVARUUSAPINA

Kangas-Mallasta ostettu ihana, pehmeä musta joustofroteepätkä oli menossa pieneksi (50cm ei enää riitä meille), joten se piti ottaa työn alle pikaiseen. Suosittelen muuten lämpimästi noita Kangas-Mallan joustofroteita, ovat ihanan paksuja ja jotenkin ihmeen silkkisiä, jos nyt niin voi sanoa joustofroteesta.

Applikointi onnistui ihan jees, tosin apinan toisessa kädessä tikki alkoi olemaan vähän suttuista, enkä millään meinannut saada sitä enää kohdilleen. En tiedä, alkaako tuo vanha rouva Bernette sitten tosissaan vetelemään viimeisiään. Harmillista, mua ei kyllä yhtään just nyt huvittais ostaa uutta ompelukonetta. Seuraavan koneen ostan luultavasti uutena, ja sen pitää sitten olla ns. "loppuelämän ompelukone". Ostopäätös on siis iso ja vaatisi paljon pähkäilyä, eikä mulla nyt kyllä ole yhtään innostusta sellaiseen. Eikä kyllä rahaakaan :)

Tätä avaruusapinaa applikoidessani myhäilin mielessäni, että eipä ole tätä apinaa vielä vissiin muut kanssaompelijat hoksanneet applikoida, tai ei ainakaan minun silmään ole sattunut blogeissa. Ilakoin liian varhain, nimittäin sattumoisin Aatsipoppaa-blogissa oltiin tismalleen samoissa tunnelmissa! Hieno setti sielläkin!

Mutta kiva paita tästä tuli. Monet eivät tykkää laittaa mustaa lasten päälle, minä kyllä tykkään. Musta on jotenkin tyylikästä, sekä aikuisilla että lapsilla.

Onnistuin!

Mulle oli kehittynyt kärpäsestä härkänen huppareiden ja takkien ompelussa. Ensin oli pari kappaletta epäonnistuneita huppareita ja pusakoita. Lisäksi on vielä kaksin kappalein roskiin menneitä kevättakkivirityksiä. En tiedä mikä siinä oli niin vaikeaa. Vetskarit oli epätasassa, ja hupun vuoritus jotain salatiedettä ja mitä lie. Noista johtuen mua alkoi vähän hirvittään minkään takin tai hupparit teko, olin jo varma etten koskaan opi.

Päätin kuitenkin vielä kerran kokeilla ennenkuin oisin siirtynyt kauppojen hupparivalikoiman ääreen. Ja vastoin kaikkia odotuksia, onnistuin!!

Siinä vetskarin ompelussa oli juju siinä, että siihen piti silittää tukikangasta. No höh, miksei mulle sitä kukaan sanonut!?! Lillaphantin blogista löysin mainion huppariohjeen, joka auttoi paljon! Siellä selitettiin juurta jaksain sekä vetskarin ompelu, tuon vetskarilipareen teko ja hupun vuoritus.

No sain mää siihen huppuun pari tuommoista ryttyä aikaiseksi, mutta eipä haittaa. Näyttää melkein siltä kuin ne olisi siihen tarkoitettu, niin tasaisin väliajoin ovat.

Niin ja tämä juttu... Älkää paljastako kellekään, että tämä ripustuslenkki meni vahingossa tuonne selkäpuolelle. Jos joku kysyy, niin se on sinne tarkoituksella laitettu, cooliksi yksityiskohdaksi. Roikkuuhan se naulakossa tosiaan tuostakin...

Tämmöinen sitä ensimmäisestä onnistuneesta hupparista siis tuli. Hupun vuorissa turkoosia tähtitrikoota JNY:ltä, päällikangas on lähikirpparilta löytynyttä trikoota, jota sain hintaan 5€/2m! Ei tullut siis tälle takille hintaa kovin päätähuimaavaa summaa. Ja ihan varmasti teen lisää huppareita, kun nyt vihdoin olen päässyt jyvälle tästä hommasta.

Pupupaitaa

Tulevan pääsiäisen teemoissa ajattelin tehdä pojalle pupu-paidan.

Alunperin paidan piti olla pitkähihainen, mutta eipä sitten kangas riittänytkään, joten tuli lyhythihainen. Ja näin ollen tätä paitaa ei pahemmin pääsiäisenä nähdä, ei pahemmin tule talviaikaan pojalla pidettyä t-paitoja muuten kuin aluspaitana.

Kankaana JNY Designin pallonougat. En ole mikään suuri interlockin ystävä, mulla on ollut vain niitä nyppäännyn-nyt-heti -versioita. Tälläkin tuntuu olevan sellaista hötyä pinnassa, saapa nähdä miten sitten pesuja kestää. Pääti kuitenkin antaa interlockille uuden mahdollisuuden.

Pääntien kanttasin ensimmäistä kertaa interlockilla, samalla kankaalla kuin itse paitakin. Ihan hyvin onnistui. Mua vaan on alkanut tosissaan riipimään tuo kaksoisneulan jälki nurjalta. Peitetikkikone on mielessäin...

Applikointi onnistui itsessään ihan hyvin, en vain tiedä onko tuo hivenen liian lälly / tyttömäinen pojalle. Tosin poika itse ei vielä tajua sellaisten päälle mitään, eikä osaa vaatia muuta vaatetta kuin annetaan, joten nautin vielä näistä hetkistä kun saa sitä "lällyä" laittaa pääll. Vielä tulee aika, ettei mikään äidin tekemä kelpaa päälle..

Takapuolelle applikoin vielä porkkanan pupulle.

Tähtiä

Mieli teki tehdä simppeli paita, ilman applikointeja tai muitakaan krumeluureja.

Poika on ottanut jonkun kasvuspurtin tässä alkuvuodesta, ja ne rakkaudella hamstratut puolen metrin kangaspalaset oli hyvää vauhtia menossa lyhyeksi. Tämä JNY:n punainen tähti oli yksi niistä, joten se piti ottaa nopeasti työn alle.

Jotenkin tämä on niin ihanan raikasta, että! Pojan vaatekaappi on niin täynnä ruskean ja vihreän eri sävyjä, että tämmöinen punainen piristää kummasti.

Yksinkertainen viehättää! Tykkään!

Saksan kankaat

En ole viime aikoina juuri postaillut mun kangashamstrauksista, mutta nämä Michas Stoffeckelta Saksasta tilatut kankaat pitää näyttää, kun muutama ystäväni ne halusi nähdä. Eli tässä ne nyt on!




Vasemmalla puolella metritavarana tilattu, pojan paitoihin tarkoitetut trikoot, 60cm kaikkia. Oikealla yllätyspaketin kankaat, trikoota nekin. Näistä tulee itselle kesäpaitoja, ja saattavat kelvata jopa teiniottotytölleni, joka myös on (ajoittain) kiinnostunut ompelusta. Yllätyspaketin kankaat olivat lähes kaikki 120cm, joten metrihinta oli todellakin edullinen!

Aivan ihania kankaita, olen ihan liekeissä! <3 Kiitos Annelle kimppatilauksen järjestämisestä!

Napista asiaa

Sain aikoja sitten lahjana jonkun keräämän nappikokoelman, lienee ollut koko elämän kestänyt keräily. Varmaan satoja nappeja, eri väreissä ja materiaaleista. Ratkottuna ja saksittuna irti jostain valmisvaatteesta.

Hävettävän vähän olen näitä nappeja käyttänyt ompeluksissani, vaikka olenkin ne kauniisti väreittäin lajitellut pilttipurkkeihin.

En ollut edes napinläpeä ommellut sitten seiskaluokan surullisen kuuluisten käsityötuntien, kun tehtiin paitapuseroa.

Nyt päätin ottaa itseä niskasta kiinni ja käyttää näitä nappeja, ja tehdä sen napinläven. Ja samalla reenata sitä nappilistaa.

Hyvin onnistui nappien ja napinläpien ompelu! Nappilista itsessään on vähän vino, mutta ei sen niin väliä.

Muita krumeluureja tämä paita ei kaivannutkaan, vaan on hyvä näin. Turkoosi ihana pallotrikoo on Saksasta Michas Stoffeckelta, kiitos vaan Ehtoisalle Emännälle kimppatilauksen järjestämisestä!

Paidalle kaveriksi tekaisin vielä turkoosit velourhousut.

 

Virkistävän pirteä setti! Ja tulipahan opeteltua nyt se napinläpienkin teko, ei se ole yhtään hankalaa! Jatkossa niitä varmasti tulee lisää, eikä ainakaan jää nappien lukumäärästä kiinni..