Jumissa

Olen kärsinyt jo pidemmän aikaa vakavammanpuoleisesta ompelujumista.

Ei vaan irtoa, ei sitten millään. Olenkin huomannut ompeluinnostuksen, tai sen puutteen, korreloivan suoraan yleisen mielialan kanssa. Kun on matalalentoa, silloin ei ompeluksetkaan suju. Tai jos erehtyy oikein pahantuulisena ompelemaan, tuloksena on pelkkää sutta ja sekundaa, ja sekös vielä oikein buustaa negatiivista mielialaa. Toinen syy on ollut alati kasvava korjausompeluiden kasa, mikä on paisunut jo sellaisiin mittasuhteisiin, ettei siihen huvita edes tarttua, ja mitään omia kivoja juttuja voi tietenkään aloittaa ennenkuin ns. pakolliset tylsät hommat on alta pois.

Eli ei ole oikein ompelututtanut. Enkä jaksa siitä stressiä ottaa, tämähän on vain harrastus. Inspiraatio tulee kun on tullakseen. Ja niiden korjausompeluiden yms. pakkopullien olen antanut seistä siinä pöydällä ihan omissa oloissaan. Niin kauan kuin mulle ei tästä hommasta makseta, ei voi olettaa että olen intopiukkana niitä yötä myöten tekemässä. Tehhään ku keritään.

Mutta jospa se tästä syksyä kohden lähtisi taas mylly käyntiin. Inspiraatiosta ja kaavoista se ei nyt ainakaan jää kiinni, kattokaapa mitä löysin kirjaston Saa ottaa -hyllystä, siis siinä mihin asiakkaat saa tuoda omia vanhoja kirjoa/lehtiään vaihtoon. Suuri Käsityö -lehden täydelliset vuosikerrat väliltä 1999 - 2007 (poislukien 2003), priimakunnossa ja kaavat kiinni vielä! Piti ihan kysyä kirjaston tätiltä että saanko mää oikeesti ottaa nämä kaikki :)

Arvonnan voittaja!

Omatekeleen kolmivuotisarvonta on saatu juhlallisesti päätökseen virallisten valvojien läsnäollessa.

Onnetar potkaisi tällä kertaa seuraavaa kommentoijaa:

Mari7. heinäkuuta 2013 19.18 

Liityin lukijaksi, tosi kivoja ompeluksia, verkkarit oli hienoja :) Eli kaksi arpaa mulle.

Onneksi olkoon Mari! Laitatko yhteystietosi osoitteeseen omatekele@gmail.com, niin laitetaan palkinto tulemaan postipojan matkassa.

Paitoja

En tiiä mitä tuo poika syö, mutta taas se on silmissä venähtänyt. Vanhoista paidoista alkoivat hihat lyhenemään. Ei auttanut kuin tehdä uusia.

Tosimummon valehihaohjetta piti kokeilla. Ja kyllä, valehihan teko on helppoa! Näitä pitää tehdä useammin! Kaavana Little Lamb koko 128cm.

Ottobre 3/2013 numerossa t-paita malli nro 11 (enjaksakaivaamallinnimeä...) oli hauska, pääntiellä kun tuo takapuoli jatkuu etupuolelle. Jätin resoritehosteet olkasaumoista tosin pois, kun halusin kantata nämä kantinkääntäjällä, enkä keksinyt miten olisin saanut resoritehosteet järkevästi tehtyä. Tässä paidassa etupuoli mun vanhasta henkkamaukka-topista, eli kierrätystä tämäkin. Tästä navy-henkisestä t-paidasta tulikin yllättäen ihan mun suosikki.

Tämä Irvikissa-paita on tehty tilkkulaatikon aarteista. Kokeilin tehostetikkinä turkoosia hunajakennoa, ja tuli yllättävän kiva. Pääntiessä kokeilin elämäni ensimmäistä kertaa V-pääntietä, ja onnistui kerrasta. Eipä sekään sitten niin vaikeaa ollut.

Tähtipaidan hauskaa pääntietä onkin pitänyt jo pidemmän aikaa kokeilla. Muuten onnistui ihan jees, mutta alkuperäisessä mallissa tuossa pääntiessä oli vielä nepparit koristeena, vaan enhän mää saanut niitä tuohon laitettua, nelinkertainen kantti oli liian paksua neppareille, ei menneet piikit läpi. No, meneepä tuo noinkin.

Eiköhän sitä näillä paidoilla sitten taas vähän aikaa pärjäisi. Lisääkin on tulossa, kunhan vaan ehtisi ompelemaan!

Omatekele 3v!

Omatekele-blogi täytti tuossa männäviikolla komiat kolme vuotta, ja sen kunniaksi järjestetään arvonta.

Palkintona arvonnassa on yksi metri uniikkia Metsä-joustofroteeta, suunnittelijana Leena Renko. Tätä ei mistään kaupasta saa!

Arvonta-aika alkaa nyt ja päättyy 14.7. Kommentista yksi arpa, lukijoille kaksi arpaa. Ilmoita kommentissa monellako arvalla osallistut, ja anonyymit, kunnon erottuva nimimerkki sitten!

Arpaonnea :)

Pussukka poikineen

Lahjaksi valmistin taas parit pussukat, mikä lienee lempiompeluksia paitojen tekemisen ohella.

Pikku pussukka valmistujaislahjaksi eräälle ystävälle, joka tykkää mustasta ja punaisesta.

Pussukka pyöreitä vuosia täyttäneelle ystävälle, joka tykkää Amy Butlerista.

Kuvat poikkeuksellisesti kännykkäkuvia, koska pussukat lähtivät maailmalle sen verran vilkkaasti (lue: valmistuivat kellariompelimossa viime tingassa..) etten ehtinyt järkkäriä kaivaa esille. Ihan kohtalainen kuvanlaatu näyttää olevan iLuurissakin..

Pussukat on kyllä kivoja. Ehkä voisin taas päivittää omaa pussukka-arsenaalianikin.... Ainahan niitä naisihminen tarvitsee, eikö?

Nonno Rutor

Ihanaista Nonno Rutor -kangasta oli saatava heti kun sitä ilmestyi. Varsinaista käyttökohdetta kankaalle ei ollut, kun tuo ainokainen lapsi on poika. Metrin pätkä jäi pölyttymään pitkäksi aikaa kaappiin, kun ajattelin etten niin vähästä saa itselle tehtyä mitään. Kunnes ajattelin taas vähän mallailla kaavoja kankaalle. Ja katsos, metristä riittikin yhteen aikuisten tunikaan!

Kaavana oma luottokaava, jota voi jo kohta kaikkien muokkausten jälkeen sanoa omaksi. Tämä lienee jo kolmas samalla kaavalla tehtyä. Mitäpä sitä hyvää vaihtamaan, kun kerran vihdoin ja viimein on omalle ropalle passeli kaava valmis.

Ihana tunika, ja niin kesäinen ja niin raikas.. Tykkään kovasti. (Ja suokaa anteeksi nämä päättömät kuvat. Lupaan jatkossa keksiä vähän vähemmän päättömiä poseerauksia :) )

Housua jos toistakin

Muistanette taannoisen verkkariöverini? Onneksi reilu kolmekymmentä metriä verkkarikangasta on kutistunut huomattavasti pienemmäksi kasaksi. Ystävälliset kanssaompelijat ovat adoptoineet ainakin sen 15 metriä, ja on niitä verkkareita tässäkin pirtissä ommeltu hiki hatussa.

Myös verkkarikangasta voi applikoida, kokeiltu on. Ehkä vedenpitävyysominaisuudet hieman heikkenee, mutta eipä se ole niin dramaattista.

Parit verkkarit tuli omalle pojalle, parit meni "naapurin pojille".

Nythän verkkarikausi jo oli ja meni, ja helteet tulivat. Mutta joskopa poika ei ehtisi ennen syksyä kasvaa näistä ulos, ja pääsisivät vielä käyttöön. Yksistä turkooseista tuli jo valmiiksi liian lyhyet, mutta eiköhän niillekin käyttäjä vielä löydy. Ihan kivoja verkkareita mielestäni tuli, paljon parempia kuin kaupan verkkarit!