Meikäläinenhän on ommellut viimeksi seiskaluokan pakollisilla käsityötunneilla, enkä silloinkaan mitenkään hyvin. Itseasiassa olin aika huono, jos suoraan sanotaan. Ja tuosta on aikaa semmoiset 18 vuotta. Eli melko kauan. Muutama kuukausi sitten tuli yhtäkkinen inspis ruveta ompelemaan. Se taisi olla Ruttu-Nutun blogi, mihin satuin ihan vahingossa eksymään, ja siellä Annika oli tehnyt NIIN ihania lastenvaatteita, ettei voinut kuin huokailla. Siinä sitten mietin, josko sitä itsekin vielä oppisi vanhoilla päivillä ompelemaan. En tietenkään ikinä tule yhtä taitavaksi ompelijaksi kuin Ruttu-Nutun Annika, mutta jos jotakin lastenvaatteita osaisi ommella itse. Siitä se ajatus sitten lähti.
Lompsin paikalliseen ompelukoneliikkeeseen, ja ostin käytettynä tämmöisen ikivanhan, mutta huolletun Bernette 330 ompelukoneen. Huomaa tyylikkäät retrovärit :) Myyjä kehui (no tietenkin kehui) että nuo vanhat koneet ovat ihan eri maata kuin markettikoneet, mutta ehkä siinä oli totta toinen puoli, ja ostin tuon koneen pois. Jämyn tuntuinen kampe on ollutkin. Sain vielä vuoden takuun päälle. Perusompeleet löytyy, ei mitään hienouksia. Mutta perusompeleet riittää, ainakin näin alkuun.
Tämmöisen vanhan ompelupöydän sain ilmaiseksi, ja sehän löysi paikkansa kellarista. Tuoli on jo edesmennyt isäni löytänyt roskalavalta ja hionut ja petsannut sen uuteen uskoon. Hyvä että sain tuolin käyttöön, sillä kun on tunnearvoa. On muuten hyvä ommella kellarin rauhassa ja viileydessä, ei häiritse muita! Ja tuo pöytä on kyllä siitä hyvä, ettei tarvitse joka kerta purkaa konetta pois tieltä. Tulee sitten ommeltuakin.
Tuo pöytä on muuten ihan oikea ompelupöytä, siinä on tuollainen luukku, jonka taakse saa ompelukoneen piiloon pöydän alle. Itseasiassa siellä nyt onkin vanha singeri (joka ei toimi) kiinni, pitäisi irrottaa se ja kiinnittää tuo uusi ompelukone sinne.
Säilytystilaa tuossa pöydässä ei ole kuin kaksi pientä laatikkoa, kolmas laatikko on kadonnut jonnekin. Mutta ompelustarvikkeet ovat löytäneet paikkansa tästä ihanasta huuto.net -löydöstä, valkoisesta lipastosta! Tuo tuli meille akuuttia säilytyspulaa paikkaamaan, mutta jostain syystä kaikki kankaat ja muut ompelustarvikkeet ovat vallanneet sen :)
Ompelutarvikkeille piti vielä ostaa tuollainen ihana säilytyslaatikko. Ei tuonne ihmeita mahdu, mutta onhan tuo aivan ihastuttava!
Nyt on siis ompeluinnostukselle vermeet ja tilat kunnossa, eikun ompelemaan!
Voi mikä hieno työpiste! Ihana ku tavaroilla ja varsinki huonekaluilla on joku tarina, niistä tullee heti "arvokkaampia" ainaki tunnearvolta. :)
VastaaPoistaKaunis ompelunurkka sinulla, näkisitpä omani:( Ei kestä päivänvaloa...
VastaaPoistaJos lastenvaatteita rupeat ompelemaan, niin saumuri on ihan ehdoton!!! Itse hankin omani vuosi sitten, enkä kyllä enää mistään hinnasta luopuisi siitä. Trikoovaatteet syntyvät käden käänteessä ja ovat kestäviä vahvan saumansa ansiosta. Minulla on käytössä ihan perussaumuri halvimmasta päästä, olikohan se nyt Elna 343..? Ennen minulla tyssäsi trikoovaatteiden ompeluinnostus aina saumurin puutteeseen...
Tuollaisesta ompelukonepöydästä tuli mieleen, että nykypäivän versio voisi toimia tietokoneen piilottelijana.
VastaaPoista