Yksisilmäinen monsteri

Seuraava paita on tehty todellakin pitkän kaavan mukaan. Mustavalkoinen salmiakkijoustofrotee seisoi ensin kaapissa todella kauan, olisikohan ollut viime kesästä saakka? Sitten sain itseäni niskasta kiinni, ja sain leikattua sen paidaksi. No paidanraato seisoi sitten ompelupöydälläni jälleen kerran kauan, odottaen sopivaa applikaatiota. Piirtelin, printtailin, mallailin - mutta ei, mikään applikaatio ei tuntunut tähän paitaan istuvan. (Musta on tullut ihmeen kriittinen näiden applikaatioiden suhteen...)

Kunnes sitten löysin tämän hellyttävän yksisilmäisen monsterin, joka tuntui kuin olevan tehty tätä paitaa varten! <3

Tosi kivasti turkoosi piristi tuota salmiakkikuviota, joka tuntui olevan hieman tuhnuinen ei-niin-puhtaanvalkoisen pohjavärinsä takia. Nyt valmiina paitana tämä on tosi kiva. Poikakin tykkäsi, yritti kiskoa päällensä puolivalmiina.

Mää oon kyllä ihan onnettoman hidas näiden mun ompelusten kanssa. Varsinaiseen ompelutyöhön kulutetun ajan lisäksi tykkään jokaisen työvaiheen välissä mallailla ja tutkailla valmistumassa olevaa työtä. Tai sitten vain ihailen kankaitani. Tuntimääriä en uskalla ajatellakaan, mutta onneksi tämä on vain harrastus, eikä niitä tunteja tarvitse laskeakaan. Ainoa huono puoli tässä hitaassa ompelussa on se, ettei mun ompeluvauhti oikein kohtaa kangasvarastojen kasvun kanssa... Mutta se lohduttaa, että tuon jälkimmäisen ongelman kanssa en ole yksin :)

Tennareita

Noshin tennareista pojalle paita.

Pirteä ja simppeli peruspaita. Näitä on kiva tehdä, valmistuu nopeasti ja pääsee nopeasti käyttöön. Tosin mulla ei niin justiinsa oo tuon käyttöönoton kanssa; yleensä kankaat marinoituvat kaapissa kuukausia, jos ei vuosiakin, ennenkuin pääsevät käyttöön :) Pääasia että ehtii valmistua vaatteeksi ennenkuin käy liian pieneksi (nimim. kokemusta on siitäkin...)

Piposamikset

Hilcon ihanaisesta harmaasta velourista tuli samistelupipot mulle ja pojalle. Applikoinnissa pikkutähdet heijastinkangasta. Aikuisten pipo mallia aavistuksen lörppä. Pojalle perinteinen ja hyväksihavaittu korvapipo. 

Näkyy ja lämmittää!

Linnunradalla

Ompeluinspiraatio on palannut takaisin. Se iski eilen illalla oikein kunnolla. Tiedättekö sen tunteen, että pitää ommella vimmalla yötä myöten jotain, ainoastaan että saa nähdä mille se näyttää valmiina.. Ihan mahtava flow, tätä tunnetta olikin jo ikävä. Tosin aamulla olin hetken hieman eri mieltä, kun tuli yhteen asti yöllä tätä tunikamekkoa tehtyä, ja herätys oli jo seitsemän aikaan...

Lähikirjasto poisti valikoimistaan vanhoja käsityölehtiä hintaan 20cnt/kpl, ja tietysti kahmaisin niitä vinon pinon mukaani. Moda 1/2006 -lehdestä löysin tämän tunikan kaavan, jota piti heti kokeilla. Kankaaksi valikoitui PaaPiin ihanainen Linnunrata, jota olinkin jo hetken marinoinut kaapissani.

Mallissa on empire-leikkaus rintojen alla ja hihat pussittavilla hihansuilla. Alkuperäisessä mallissa oli täyspitkät hihat, minä muutin ne 3/4 hihoiksi kankaan riittämättömyyden takia, mikä oli oikeastaan hyvä ratkaisu. Kaavoitin itselleni koon 42 ja ilokseni huomasin sen olevan liian suuri. Joko kaavoitus on reilua tai sitten olen kutistunut. Jaksan optimistisesti uskoa jälkimmäiseen.

Malli oli kyllä niin minulle sopiva, että aion tästä tehdä vielä moooonta tunikaa ja mekkoa kesäksi. Hartialinja ja hihat tässä on justiinsa passelit meikäläisen ropalle. Hieman aion ehkä kaventaa tuota alaetuosaa, koska tuo rypytys edessä saa aikaan aavistuksen verran äitiysmekko-fiilistä, ja sitä nyt en kuitenkaan ole hakemassa. Mutta kokonaisuudesta tykkään, ja pääsee kyllä käyttöön heti.

Heppatytölle

Kummityttöni on kova heppatyttö näinä päivinä, niinpä oli applikaation aihe tähän paitaan itsestäänselvä.

En ole mitenkään erityisen tyytyväinen tuohon applikaatioon, pienet yksityiskohdat teettävät edelleen vaikeuksia, vaikka tarkkuustaso nousikin uusiin sfääreihin uuden ompelukoneen myötä. Mutta menettelee. Kokeilin ensi kertaa noiden ääriviivojen piirtämistä mustekynällä, johon applikoin suoralla ompeleella päälle. Toivottavasti mustekynä lähtee pesussa pois, nyt on vielä vähän tuhnuisen näköinen.

Mää en osaa, en todellakaan osaa kantata tuommoisia pussitettuja hihansuita! Koitin ensin tehdä ne niin, että rypytin framilonilla (tai jollain sen sukuisella) ja sitten yritin kantata päälle. No, tuloksena oli kaksi (!) katkennutta kaksoisneulaa! Hieman otti kupoliin, tuli siinä paidalle hintaa. Loppujen lopuksi leikkelin framilon/resorikantti-viritykset pois ja tein ihan perinteiset kuminauhakujat. Toimii kait se noinkin, vaikka oisin halunnut ne kantatut hihansuut..

Mutta aina löytyy jotain hyvääkin; pääntie onnistui lähestulkoon täydellisesti! Mittasin sen nyt 0,6 x aukon pituus ja vielä vähän nipistin pituudesta. Normaalisti laitan siis sen 0,7 kertoimella. Mutta tuon valkoisen resorin palautuvuus on vissiin sitä luokkaa että sen tarvii olla vähän lyhkäsempi kuin normisti.

Kaavana käytin Pupunen-paitaa koossa 134cm. Kivan kaponen malli. Ihanan pehmoinen turkoosi sydäninterlock tilattu saksasta Michas Stoffeckelta. Kangas meinasi loppua kesken, joten tein hihoihin tuommoiset jatkopalat valkoisesta interlockista.

Ihan jees paita, ei ehkä mikään lemppari, mutta menettelee. Tämä lähtee nyt postipojan matkattavaksi kummitytön luo. Tyttö asuu kyllä työmatkani varrella, joten tämän voisin helposti viedä itsekin perille, mutta omasta lapsuudesta muistan, että mikään ei ollut jännittävämpää kuin saada kirje tai paketti postissa, joten siitä syystä laitan tällä kertaa postipojan asialle :)