Paitakaapin täydennystä

Jotensakin on taas lapsi venähtänyt ja paidat kutistuneet. Mutta paitojahan mää kyllä tykkään tehä, joten eikun hommiin.

Ompelufoorumeilla oli jokin aika sitten kova innostus vaatteiden ja kankaiden tuunaamiseen ja vaalentamiseen kloritilla. Pitihän sitä sitten kokeilla.

Kuvioksi valikoitu helppo ja yksinkertainen volkkarin merkki - onhan meidän miesväki tunnetusti volkkarikansaa.

Hauskaa puuhaa, tosin vaatii onnistuakseen hieman "näppituntumaa" ja harjoittelua. Itse suihkuttelin klorittia kärsimättömänä hieman liikaa, ja paita vaaleni enemmän kuin oli tarkoitus. Hain sellaista tähtitaivas-fiilistä, mutta taisi tulla auringonlasku :) Hyvät ohjeet kloritilla vaalentamiseen löytyy Lauran blogista. Ehdottomasti pitää kokeilla vielä lisää.

Jälkikasvuni on ollut pienestä pitäen automies, ja on nyt spesialisoitunut jenkki-muskeli-autoihin. Kirpputorilta mukaan tarttunut miesten jenkkiauto-t-paita muokkautui pienellä tuunauksella pojalle pitkähihaiseksi.

Mikään vaatekappale, ei ostettu eikä itsetehty, ole saanut yhtä haltioitunutta vastaanottoa. "Äiti, näin hienoa paitaa ei ole kellään koko maailmassa!" No, kyllähän siitä tuli hyvä mieli, vaikkakaan tämä ei ole ihan kokonaan itsetehty. Kierrätystä parhaimmillaan!

Pitsitunika

Pitkän hiljaiselon jälkeen ompelu alkaa taas maistua. Farkkujersey ja ystävältä saatu pitsiliina taipuivat tunikaksi.

Pitsiliina tikkailtu suoralla kiinni sieltä sun täältä. Pääntiellä kokeilin framilonilla huolittelua ja hyvin tuntui toimivan.

Lillestoffin farkkujersey Fabriinasta, pitsiliinasta kiitos Tanja!

Tykkään kovasti! <3

Jotain sentään

Jotain sentään olen tässä kesän aikana saanut valmiiksi, vaikka todella hiljaista on ompelurintamalla ollut. Nämä hihattomat tein pojalle vanhoista t-paidoista.

Ja nämä pefletit kasseineen tein kirpparilta löytyneestä patjaraitapellavasta.

Ylläolevat menivät tuliaislahjana eräälle ystävälle, ja mielestäni ne sopivat kuin nyrkki silmään siihen taloon, missä tuo lahjan saaja asuu.

Tuonne me tehtiin pojan kanssa kesän ainoa kesälomareissu lähilomailu-teemalla. Kivaa oli, kiitti Solja!

Paitoja

En tiiä mitä tuo poika syö, mutta taas se on silmissä venähtänyt. Vanhoista paidoista alkoivat hihat lyhenemään. Ei auttanut kuin tehdä uusia.

Tosimummon valehihaohjetta piti kokeilla. Ja kyllä, valehihan teko on helppoa! Näitä pitää tehdä useammin! Kaavana Little Lamb koko 128cm.

Ottobre 3/2013 numerossa t-paita malli nro 11 (enjaksakaivaamallinnimeä...) oli hauska, pääntiellä kun tuo takapuoli jatkuu etupuolelle. Jätin resoritehosteet olkasaumoista tosin pois, kun halusin kantata nämä kantinkääntäjällä, enkä keksinyt miten olisin saanut resoritehosteet järkevästi tehtyä. Tässä paidassa etupuoli mun vanhasta henkkamaukka-topista, eli kierrätystä tämäkin. Tästä navy-henkisestä t-paidasta tulikin yllättäen ihan mun suosikki.

Tämä Irvikissa-paita on tehty tilkkulaatikon aarteista. Kokeilin tehostetikkinä turkoosia hunajakennoa, ja tuli yllättävän kiva. Pääntiessä kokeilin elämäni ensimmäistä kertaa V-pääntietä, ja onnistui kerrasta. Eipä sekään sitten niin vaikeaa ollut.

Tähtipaidan hauskaa pääntietä onkin pitänyt jo pidemmän aikaa kokeilla. Muuten onnistui ihan jees, mutta alkuperäisessä mallissa tuossa pääntiessä oli vielä nepparit koristeena, vaan enhän mää saanut niitä tuohon laitettua, nelinkertainen kantti oli liian paksua neppareille, ei menneet piikit läpi. No, meneepä tuo noinkin.

Eiköhän sitä näillä paidoilla sitten taas vähän aikaa pärjäisi. Lisääkin on tulossa, kunhan vaan ehtisi ompelemaan!

Kiksejä Kierrätyksestä

Minä olen aina saanut jotain erityisejä kiksejä kun teen kierrätysompeluksia. Jotenkin se on niin tyydyttävää saada aikaiseksi jotakin käyttökelpoista vanhasta vaatteesta. Että on mahdollista antaa sille vaatekappaleelle uusi elämä, sille joka on jo roskistuomion saanut. Kierrätysompeleilla on niin paljon etuja, tässä niistä muutama.

Kierrätysompelu on edullista

Materiaalia on maailma pullollaan. Aloita vaikkapa omasta vaatekaapista; vanhoista t-paidoista, kauluspaidoista, lakanoista tai vaikkapa farkuista saa ihmeitä aikaan. Katso uusin silmin perintöverhoja ja pöytäliinoja, tuunaamalla saa tylsästäkin kankaasta jotain uutta ja mahtavaa. Muista kerätä talteen myös napit ja vetskarit! Ja jos ei omista kaapeista löydy, tyhjennä sukulaisten tai tuttavien kaapit. Kierrätyskeskukset ovat myös oiva paikka löytää kierrätysmatskua lähes ilmaiseksi.

Pojalle kalsarit naisten yöpaidasta sekä mustat resorit vanhasta t-paidasta. 

Kaava Long John / Ottobre. 

Kierrätysmateriaalien laatu on jo testattu

Kun harkitset käytetyn vaatekappaleen tai tekstiilin uudelleenkäyttöä kierrätysompeluksissa, sen laatu on jo todennäköisesti hyväksi ja kestäväksi todettu. Jos vanhan t-paidan kangas on pysynyt pesuissa hyvänä tähän asti, se sitä todennäköisesti on vielä pitkään uudessa vaatekappaleessasi. Tämä on mielestäni erittäin hyvä pointti näinä päivinä, jolloin uusien ja hintavien kankaiden laatu saattaa olla ihan sekundaa. (Mikään ei tympäise enemmän kuin 27€/m maksava kangas, joka menee käyttökelvottomaksi jo esipesussa, nimim. kokemusta on...)

Hihattomat paidat pojalle Ottobren ilmaiskaavalla

Materiaalina 2kpl naisten t-paitoja

Kierrätysompelu on hyvä tapa testata uusia tekniikoita ja kaavoja

Koska kierrätysmateriaalit ovat edullisia tai jopa ilmaisia, niitä kannattaa käyttää uusien tekniikoiden opetteluun ja kaavojen testailuun. Edelliseen kohtaan viitaten, kannattako näillä kankaiden hinnoilla käyttää niitä ihanimpia ja kalleimpia kankaita uusiin kaavoihin vain huomatakseen että kaava olikin epäsopiva? Ja mikä onkaan parempi paikka testailla niitä uusia tekniikoita kuin kierrätysompelus? Nappilistaa, napinläpi, napin ompelu, tere, pisarapääntie - nämä ainakin on mun opettelulistalla.

Materiaali naisten pitkähihainen t-paita, koko S

Napit kierrätetty.

Kaava Formal or Fun / Ottobre

Kierrätysompeleissa voi hyödyntää jo olemassaolevia ompelurakenteita

Vanhoista vaatteista kannattaa hyödyntää jo olemassaolevia ompelurakenteita mahdollisimman pitkälle, sillä säästää paljon aikaa. Hihansuut, helmankäänteet, nappilistat, sivusaumat - you name it! Helppoa ja nopeaa!

Pojalle paita koossa 122cm

Materiaalina kaksi naisten trikoopaitaa, koko S

Applikoinnit omista tilkuista

Hyödynnetty hihansuiden ja helman olemassaolevat käänteet

Kaava Raide / Ottobre

Kierrätys antaa uuden elämän tekstiilille, jolla on tunnearvoa

Tekstiileillä voi olla tunnearvoa, oli sitten kyse mummon pitsiliinoista, lapsuuden lakanoista tai teiniajan bändipaidoista. Pois niitä ei raski heittää, mutta itse en ainakan usko kaapissa makuuttamiseenkaan. Kierrättämällä ja tuunaamalla saa muistot elämään uudelleen.

Kaikissa ylläolevissa kuvissa olevat materiaalit (puma-paitaa lukuunottamatta) marraskuussa maallisen matkan jättäneen äitini jäämistöstä. 
Vaikka vaatteet eivät itselleni mahtuneetkaan, halusin niille kuitenkin uuden elämän jossain muodossa. Nyt niistä tuli pojalle vaatetta. 
Tuli hyvä mieli, ja niin luulen että olisi tullut äidillenikin, joka minulle tämän kierrätysintouden perintönä jätti.

Koristeompeleita

Ja niin kävi taas niin, että olisi pitänyt tehdä niitä joululahjoja ja sun muita tärkeitä ompeluksia. Ja mitä tekee hän? No ompelee itselle penaalin!

Tarkoituksena oli päästä kunnolla kokeileen noita kaikkia ihania koristeompeleita, joita tuossa mun uudessa Pfaffissani on. Nämähän on siis mulle ihan uus juttu, vanhassa koneessa kun oli vain suoraa ja siksakkia. Ja voi että mää tykkään näistä koristeompeleistakin...

Päällikangas vanhaa pöytäliinaa, vuori turkoosia pallopuuvillaa jostakin.

Kiva penaali tästä tuli, vaikkei montaa kynää tuonne mahdukaan. Jospa sitä nyt sitten sinne joululahjaompelusten pariin....

Perintöpaitoja

Pojalla oli tarvetta hihattomille aluspaidoille, ja niitähän sitten tein. Kaavana Ottobren ilmaiskaava, tehtyä kokoa isompana (116cm) kun vaikutti aika naftille mitoitukselle. Paidat on ihanan pehmoista puuvillaa ja sitämyöten

Se mikä tekee näistä tavallisen näköisistä paidoista erikoisia, on niiden alkuperä. Pojan pappa on eläkkeellä oleva postimies, ja nämä ovat papan vanhoista (mutta täysin käyttämättömistä) postin työpaidoista tehtyjä.

En tiedä mikä siinä on, että vanhojen vaatteiden kierrätys uudeksi vaatteeksi (upcycling lienee oikea termi) on jotenkin erityisen huippua. Ja varsinkin tällaisessa tilanteessa, kun vaatteilla on vielä oikea tarina takanaan. Ehkä se on tämä nykypäivän kulutus- ja kertakäyttöyhteiskunta, joka mulla on iän myötä alkanut tökkimään vastaan enenevässä määrin. En sano kyllä itse olevani mikään puhdas pulmunen kun kuluttamiseen tulee, parantamista olisi, mutta näillä pienillä teoilla tunnen tekeväni edes jotain. Vanhat työpaidat saivat uuden elämän pojan aluspaitoina.

Onnistuin!

Mulle oli kehittynyt kärpäsestä härkänen huppareiden ja takkien ompelussa. Ensin oli pari kappaletta epäonnistuneita huppareita ja pusakoita. Lisäksi on vielä kaksin kappalein roskiin menneitä kevättakkivirityksiä. En tiedä mikä siinä oli niin vaikeaa. Vetskarit oli epätasassa, ja hupun vuoritus jotain salatiedettä ja mitä lie. Noista johtuen mua alkoi vähän hirvittään minkään takin tai hupparit teko, olin jo varma etten koskaan opi.

Päätin kuitenkin vielä kerran kokeilla ennenkuin oisin siirtynyt kauppojen hupparivalikoiman ääreen. Ja vastoin kaikkia odotuksia, onnistuin!!

Siinä vetskarin ompelussa oli juju siinä, että siihen piti silittää tukikangasta. No höh, miksei mulle sitä kukaan sanonut!?! Lillaphantin blogista löysin mainion huppariohjeen, joka auttoi paljon! Siellä selitettiin juurta jaksain sekä vetskarin ompelu, tuon vetskarilipareen teko ja hupun vuoritus.

No sain mää siihen huppuun pari tuommoista ryttyä aikaiseksi, mutta eipä haittaa. Näyttää melkein siltä kuin ne olisi siihen tarkoitettu, niin tasaisin väliajoin ovat.

Niin ja tämä juttu... Älkää paljastako kellekään, että tämä ripustuslenkki meni vahingossa tuonne selkäpuolelle. Jos joku kysyy, niin se on sinne tarkoituksella laitettu, cooliksi yksityiskohdaksi. Roikkuuhan se naulakossa tosiaan tuostakin...

Tämmöinen sitä ensimmäisestä onnistuneesta hupparista siis tuli. Hupun vuorissa turkoosia tähtitrikoota JNY:ltä, päällikangas on lähikirpparilta löytynyttä trikoota, jota sain hintaan 5€/2m! Ei tullut siis tälle takille hintaa kovin päätähuimaavaa summaa. Ja ihan varmasti teen lisää huppareita, kun nyt vihdoin olen päässyt jyvälle tästä hommasta.

Kauppakasseja

Mies kinusi pitkään uusia kauppakasseja, ja pitihän niitä sitten tehdä. Käytin näihin kasseihin valmista laukkunauhaa noihin kädensijoihin - nopeutti tekoa huomattavasti. Nätimpi ois ehkä tullut tekemällä itse kahvat samasta kankaastas kuin kassitkin, mutta aina ei jaksa :) Nämä ei valitettavasti ole kovin suuria, joten varmaan joudun (=saan) tehdä lisää kauppakasseja.
 

Tämä kassi oli entisessä elämässään anopin verhokappa, lienee ehtaa 70's kamaa :)

Tämä yksilö taas oli aiemmin tahrainen pöytäliina. Muutama kahviläikkä pääsi tähän kassiinkin asti, mutta eipä se haittaa, kun nämä kauppakassit tuppaavat muutenkin likaantumaan aika nopeasti.

Tämä Ikean kangas on ostettu pois kuleksimasta Puolivillaisen Plokin Hennalta.

Eiköhän näillä taas muutaman maitopurkin hae!

P.S. Muistakaahan osallistua arvontaan, päättyy huomenna!

Protopussukka

Erääseen tulevaan vaihtokauppaan liittyen piti tehdä pussukan prototyyppi.

Tein pussukkaan elämäni ensimmäisen sisävetoketjutaskun, ja hyvin onnistui!

Päällipuoli on lähikirppikseltä, paksua mitälie-markiisia. Ihanaa raikkaassa yksinkertaisuudessaan.

Ja tämmöinen siitä prototyypistä tuli! Ihan kiva mielestäni. Pussukka ei ole mikään pieni, mitat olivat muistaakseni 19cm x 25cm. Semmoinen toilettipussukan kokoinen. Meinasin ottaa tämän omaan käyttöön, mutta lahjapulassa hyppäsi pukinkonttiin. Voihan näitä tehdä itselle lisää.

Yritys hyvä kymmenen

Koitin tehdä kangaskaappiin tilaa tuleville kangaslähetyksille. Tein pojalle jämäpaloista paidan.

Raidallinen joustis tosi kauan kaapissa marinoitunut joustis, joskus ammoisina aikoina Metsolan alesta ostettu. Tätä jäi vieläkin pieni palanen, saankohan koko kangasta ikinä tuhottua? Petrooli joustis Puolivillaisen Plokin Hennalta ostettu. Kaava More Grey, uusin Ottobre muistaakseni.

Paitaan applikoin kalan, jonka pyrstö oli irtonainen. Ajatuksen tasolla oli ihan kuningasidea, toteutus ei niinkään. Jotenkin aina epäonnistun noiden applikointilankojen valinnassa - tällä kertaa kontrasti kankaaseen ei ollut tarpeeksi suuri eikä kalan ääriviivat näy kovin kauas. Purkaakin piti sen seittemään kertaan noita applikointeja. Piti tekemäni paitaan vielä ongenkoukku, mutta se oli liian vaikeaa kun ei meinannut kalakaan luonnistua. Että jäi sitten noin.

Pääntie sentäs onnistui ihan hyvin, jopa tuolla valkoisella resorilla, jolla on tosi tympeää kantata.

Helmassa oma merkki. Edelleen tykkään noista kovasti. Mietin, riittääkö se 100 kpl mihinkään, oisko pitänyt tilata enemmän? No, ainahan voi sitten tilata lisää :)

Paidalle passeliksi kaveriksi on nämä jo aiemmin tehdyt ja paljon pidetyt farkut. Olivat muuten entisessä elämässään allekirjoittaneen lempifarkut, jotka käytettiin niin puhki, että ratkesivat haaroista. Pehmeäksi kulunut farkku jatkoi kuitenkin elämäänsä pojan housuina. Kierrätystä - siitä mää tykkään.

Semmoista settiä tällä kertaa.

Farkkua tarhaan

Meillä on tarha-arki koittanut.

Kaksi vuotta kotona meni niin nopeasti. Kaksi elämäni parasta vuotta, aivan ehdottomasti. Parasta aikaa tietysti sen takia, että on saanut olla pojan kanssa. Mutta myös tämän ajanjakson rentoutta ja huolettomuutta jään kaipaamaan. Pitkiä aamuja, jolloin nautitaan kiireettömyydestä kahvin ja pikkukakkosen kera ja mietitään rauhassa että mitä kivaa tänään tehtäis. Ulkoiluja, puistoiluja, kerhoiluja, kyläilyjä, onnikalla ajelua. Ei herätyskelloja, ei deadlineja, ei auton ikkunan rappaamista aamulla pimeässä talvipakkasella. Hieman on haikea olo tuosta kaikesta luopua, ei voi mitään. Välillä ihan kurkkua kuristaa ajatella että nyt se ajanjakso on loppu. Ei auta kuin yrittää tottua.

* * *

Olen yrittänyt siirtää ajatuksiani ompeluun, sen on siitä kiitollinen harrastus, että vie ajatukset pois arkisista asioista. Yhenlaista terapiaa tämäki. Nyt kun poika totuttelee tarhassa oloon, ja minä olen vielä ensi viikon kotona ennen töiden alkua, on ompeluun ollutkin hieman enemmän aikaa. Sitäpaitsi poika tarvitsi akuutisti tarhaan uusia housuja.

Tällainen kammotusmekko on roikkunut kaapissa jo aikoja, pojan odotusaikana kulkeutunut jostain, en sitä pitänyt kertaakaan päällä silloinkaan. Joustavaa farkkukangasta, joten uusiokäyttöön pääsi.

Ja tämmöiset housut siitä saatiin aikaiseksi!

Noiden taskujen kanssa väkertäminen oli kyllä melko työlästä. Tein kantin resorista, ja poltin kanttia silittäessäni näppini vissiin seittemäntoista kertaa. Voisi melkein ostaa jotain joustokanttia tätä tarkoitusta varten. Mutta vaiva kannatti, ihan kivat housut tuli!

Tarhassa on pihalla sorapohja, ja tuntuu että jo viikossa on housunpuntit kuluneet melkein rikki.  Toivottavasti tämä farkku kestäisi vähän paremmin sitä rymyämistä. Mitään joustofroteehousuja ei sinne voi ajatellakaan. Mitä te muuten pidätte lapsillanne jalassa näillä keleillä?

Fabrucket Mania!

Oon niin ihastunut näihin kangaskoreihin (fabric + bucket = fabrucket, toim. huom.), että pitihän niitä tehdä heti kolme lisää.

Nämä kaksi kaunokkia on tehty kierrätysmateriaaleista, kankaat ja pitsiliinat kirppikseltä. Noita pitsiliinoja pitää kyllä metsästää lisää, ovat ihan huippuja koristeita vaikka missä ompeluksissa! Itse en osaa moisia virkata..

Tämä ruusuinen kori pääsi olohuonetta kaunistamaan, onhan siellä jo samaa kuosia oleva tyynykin. Tuo on niin ihanaa kangasta, pitänee ehkä käydä hamstraamassa sitä lisää. Huomaa myös uudet Handmade-merkit!

  

Joko mää kerkisin sanoa, että on nämä ihania nämä kangaskorit! Mää luulen että meidän koti tulee täyttymään erikokoisista ja -näköisistä kangaskoreista. Menikö jo hulluuden puolelle? :)