Varovasti siellä!

Hieman on ollut taukoa ompeluksissa. Tai no ommellut olen satunnaisesti, mutta lopputuotokset ovat olleet niin epäonnistuneita, että eipä niitä ole paljon julkisesti viitsinyt esitellä. Välillä tuntui jo että laitan pelit ja vehkeet huuto.nettiin myyntiin ja lopetan koko ompelun. Ei vaan onnistunut mikään. Huomasin selkeän yhteyden oman yleisen mielentilan (= joka oli ihan syvältä koko kesän) ja ompelusten onnistumisen välillä. Eli pitäisi ommella vain hyvillä fiiliksillä. Sew happy or don't sew at all.... 

No jotain edes jollain tasolla onnistunutta olen saanut aikaiseksi. Surullisen kuuluisalla viimeisellä Metsola-reissullani tarttui mukaan pätkä II-laatuista musta-punaista joustista. Tämä olikin sitten kakkoslaatuista tavalla, jota en osannut aavistaa. Kangas nimittäin päästi väriä esipesussa tosi rutkasti. Esipesen kankaat aina muiden pyykkien joukossa, joten värin leviämisen takia mulla meni kaksi omaa paitaa pilalle! Ja joo, mulla oli kyllä värisieppareita koneessa, mutta kuten olen jälkikäteen saanut tietää, nämä siepparit oli feikkimallisia, eivätkä siepanneet oikeasti yhtään mitään. Että semmonen tapaus tällä kertaa, ei paljo naurattanut.

Mutta hupparin kumminkin tein.

Kaavana tässä oli Ottobre 4/2012 -numeron huppari BE CAREFUL OUTTHERE! Kivan mallinen kaava, tällä voisi tehdä huppareita enemmänkin.

No tuo vetoketju ei tässä epäonnisten tekeleiden sumassa tietenkään mennyt niinkuin strömsöössä, mutta sain sen paikattua ompelemalla vetoketjun pohjaan tuon omatekele-merkin.

Sivusaumaankin laitoin oman merkin, onkin muuten yhenlainen operaatio saada tuo merkki osumaan sopivasti saumaan.

Lopputulos oli kuitenkin ihan siedettävä. Ehkä en ihan vielä myy ompelukamojani.

Onnistuin!

Mulle oli kehittynyt kärpäsestä härkänen huppareiden ja takkien ompelussa. Ensin oli pari kappaletta epäonnistuneita huppareita ja pusakoita. Lisäksi on vielä kaksin kappalein roskiin menneitä kevättakkivirityksiä. En tiedä mikä siinä oli niin vaikeaa. Vetskarit oli epätasassa, ja hupun vuoritus jotain salatiedettä ja mitä lie. Noista johtuen mua alkoi vähän hirvittään minkään takin tai hupparit teko, olin jo varma etten koskaan opi.

Päätin kuitenkin vielä kerran kokeilla ennenkuin oisin siirtynyt kauppojen hupparivalikoiman ääreen. Ja vastoin kaikkia odotuksia, onnistuin!!

Siinä vetskarin ompelussa oli juju siinä, että siihen piti silittää tukikangasta. No höh, miksei mulle sitä kukaan sanonut!?! Lillaphantin blogista löysin mainion huppariohjeen, joka auttoi paljon! Siellä selitettiin juurta jaksain sekä vetskarin ompelu, tuon vetskarilipareen teko ja hupun vuoritus.

No sain mää siihen huppuun pari tuommoista ryttyä aikaiseksi, mutta eipä haittaa. Näyttää melkein siltä kuin ne olisi siihen tarkoitettu, niin tasaisin väliajoin ovat.

Niin ja tämä juttu... Älkää paljastako kellekään, että tämä ripustuslenkki meni vahingossa tuonne selkäpuolelle. Jos joku kysyy, niin se on sinne tarkoituksella laitettu, cooliksi yksityiskohdaksi. Roikkuuhan se naulakossa tosiaan tuostakin...

Tämmöinen sitä ensimmäisestä onnistuneesta hupparista siis tuli. Hupun vuorissa turkoosia tähtitrikoota JNY:ltä, päällikangas on lähikirpparilta löytynyttä trikoota, jota sain hintaan 5€/2m! Ei tullut siis tälle takille hintaa kovin päätähuimaavaa summaa. Ja ihan varmasti teen lisää huppareita, kun nyt vihdoin olen päässyt jyvälle tästä hommasta.