Heppatytölle

Kummityttöni on kova heppatyttö näinä päivinä, niinpä oli applikaation aihe tähän paitaan itsestäänselvä.

En ole mitenkään erityisen tyytyväinen tuohon applikaatioon, pienet yksityiskohdat teettävät edelleen vaikeuksia, vaikka tarkkuustaso nousikin uusiin sfääreihin uuden ompelukoneen myötä. Mutta menettelee. Kokeilin ensi kertaa noiden ääriviivojen piirtämistä mustekynällä, johon applikoin suoralla ompeleella päälle. Toivottavasti mustekynä lähtee pesussa pois, nyt on vielä vähän tuhnuisen näköinen.

Mää en osaa, en todellakaan osaa kantata tuommoisia pussitettuja hihansuita! Koitin ensin tehdä ne niin, että rypytin framilonilla (tai jollain sen sukuisella) ja sitten yritin kantata päälle. No, tuloksena oli kaksi (!) katkennutta kaksoisneulaa! Hieman otti kupoliin, tuli siinä paidalle hintaa. Loppujen lopuksi leikkelin framilon/resorikantti-viritykset pois ja tein ihan perinteiset kuminauhakujat. Toimii kait se noinkin, vaikka oisin halunnut ne kantatut hihansuut..

Mutta aina löytyy jotain hyvääkin; pääntie onnistui lähestulkoon täydellisesti! Mittasin sen nyt 0,6 x aukon pituus ja vielä vähän nipistin pituudesta. Normaalisti laitan siis sen 0,7 kertoimella. Mutta tuon valkoisen resorin palautuvuus on vissiin sitä luokkaa että sen tarvii olla vähän lyhkäsempi kuin normisti.

Kaavana käytin Pupunen-paitaa koossa 134cm. Kivan kaponen malli. Ihanan pehmoinen turkoosi sydäninterlock tilattu saksasta Michas Stoffeckelta. Kangas meinasi loppua kesken, joten tein hihoihin tuommoiset jatkopalat valkoisesta interlockista.

Ihan jees paita, ei ehkä mikään lemppari, mutta menettelee. Tämä lähtee nyt postipojan matkattavaksi kummitytön luo. Tyttö asuu kyllä työmatkani varrella, joten tämän voisin helposti viedä itsekin perille, mutta omasta lapsuudesta muistan, että mikään ei ollut jännittävämpää kuin saada kirje tai paketti postissa, joten siitä syystä laitan tällä kertaa postipojan asialle :)