Paitakaapin täydennystä

Jotensakin on taas lapsi venähtänyt ja paidat kutistuneet. Mutta paitojahan mää kyllä tykkään tehä, joten eikun hommiin.

Ompelufoorumeilla oli jokin aika sitten kova innostus vaatteiden ja kankaiden tuunaamiseen ja vaalentamiseen kloritilla. Pitihän sitä sitten kokeilla.

Kuvioksi valikoitu helppo ja yksinkertainen volkkarin merkki - onhan meidän miesväki tunnetusti volkkarikansaa.

Hauskaa puuhaa, tosin vaatii onnistuakseen hieman "näppituntumaa" ja harjoittelua. Itse suihkuttelin klorittia kärsimättömänä hieman liikaa, ja paita vaaleni enemmän kuin oli tarkoitus. Hain sellaista tähtitaivas-fiilistä, mutta taisi tulla auringonlasku :) Hyvät ohjeet kloritilla vaalentamiseen löytyy Lauran blogista. Ehdottomasti pitää kokeilla vielä lisää.

Jälkikasvuni on ollut pienestä pitäen automies, ja on nyt spesialisoitunut jenkki-muskeli-autoihin. Kirpputorilta mukaan tarttunut miesten jenkkiauto-t-paita muokkautui pienellä tuunauksella pojalle pitkähihaiseksi.

Mikään vaatekappale, ei ostettu eikä itsetehty, ole saanut yhtä haltioitunutta vastaanottoa. "Äiti, näin hienoa paitaa ei ole kellään koko maailmassa!" No, kyllähän siitä tuli hyvä mieli, vaikkakaan tämä ei ole ihan kokonaan itsetehty. Kierrätystä parhaimmillaan!

Pitsitunika

Pitkän hiljaiselon jälkeen ompelu alkaa taas maistua. Farkkujersey ja ystävältä saatu pitsiliina taipuivat tunikaksi.

Pitsiliina tikkailtu suoralla kiinni sieltä sun täältä. Pääntiellä kokeilin framilonilla huolittelua ja hyvin tuntui toimivan.

Lillestoffin farkkujersey Fabriinasta, pitsiliinasta kiitos Tanja!

Tykkään kovasti! <3

PPOI goes for Hope and Akuutti

Minulla on ilo ja kunnia kuulua Oulun alueen ompeluihmisistä koostuvaan ompeluryhmään. Tuossa ryhmässä on ihan poikkeuksellinen henki - yhteisöllinen ja lähimmäisistä välittävä. Niinpä sainkin eräänä unettomana yönä idean, josko saisin innostettua vaikkapa vaan muutaman henkilön ryhmästä hyväntekeväisyysompeluprojektiin, missä ommeltaisiin lasten ja nuorten vaatteita Hope ry:n Oulun paikallisjaoston asiakasperheiden joulupaketteihin.

HOPE Yhdessä & Yhteisesti ry on vuonna 2009 perustettu valtakunnallinen vapaaehtoisjärjestö, joka toimii lasten paremman arjen puolesta Suomessa. Hope tarjoaa konkreettista apua vähävaraisille ja äkillisen kriisin kohdanneille lapsiperheille sekä huostaanotetuille lapsille. HOPE on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton järjestö, ja sen toiminta ohjautuu 14 paikallistoimijan välityksellä eri puolille Suomea.

Heti unettoman yön jälkeisenä aamuna piti rynnätä foorumille kysymään, löytyisikö innokkaita hyväntekeväisyysompeluihin osallistujia, ja kyllähän niitä löytyi, enemmän kuin uskalsin toivoakaan <3

Kyselin myös Hopen edustajalta, millaisille vaatteille olisi akuuteinta tarvetta. Puutelistalla oli vähän isompien vaatteita - pitkiä kalsareita, housuja, koululaisten pipoja ja mekkoja. Mutta sovittiin, että ommella saisi mitä haluaa, jokaisen oman inspiraation ja kangasvarastojen mukaan. Työn touhuun käytiin heti, kuka ompeli omassa ompelusopessaan, toiset taas ompeluleirillä ja laneilla. Suurimmaksi osaksi ihmiset käyttivät omia kangasvarastojaan, mutta myös muutama yritys oli lahjoittanut kankaita, mm. Hannan Kangas, Pehemiä ja Nanso.

Ompelukoneet surisivat Pohjois-Pohjanmaalla sen verran äänekkäästi, että homma kantautui jopa YLEn korviin, ja pääsimme mukaan Akuutin Hyvän mielen joululähetykseen. Akuutin joulujakso on kuukauden verran katsottavissa myös Yle Areenassa, jos kyseinen jakso jäi näkemättä. Pohjois-Pohjanmaan Ompeluihmisten edustus, allekirjoittanut mukaanlukien, näkyy heti ohjelman alkupuolella :)

PPOI goes for Hope -ompeluprojektin tuotos - 170kpl (!!!) ihanaa, itsetehtyä lasten- ja nuortenvaatetta - luovutettiin Hopelle virallisesti 15.12 Oulun Club Teatrialla Zumba-hyväntekeväisyystapahtumassa, missä yleisö antoi raikuvat aplodit. Ja niin annan kyllä minäkin kaikille teille ihanille, sydämellisille, pyytettömille ihmisille, jotka tähän tempaukseen osallistuitte. Jokainen paketti ihan varmasti lämmittää saajansa mieltä, ja epäilemättä myös lahjanantajan mieltä. Näistä vaatteista se joulumieli löytyi.

Kiitos <3

Jotain sentään

Jotain sentään olen tässä kesän aikana saanut valmiiksi, vaikka todella hiljaista on ompelurintamalla ollut. Nämä hihattomat tein pojalle vanhoista t-paidoista.

Ja nämä pefletit kasseineen tein kirpparilta löytyneestä patjaraitapellavasta.

Ylläolevat menivät tuliaislahjana eräälle ystävälle, ja mielestäni ne sopivat kuin nyrkki silmään siihen taloon, missä tuo lahjan saaja asuu.

Tuonne me tehtiin pojan kanssa kesän ainoa kesälomareissu lähilomailu-teemalla. Kivaa oli, kiitti Solja!

Jumissa

Olen kärsinyt jo pidemmän aikaa vakavammanpuoleisesta ompelujumista.

Ei vaan irtoa, ei sitten millään. Olenkin huomannut ompeluinnostuksen, tai sen puutteen, korreloivan suoraan yleisen mielialan kanssa. Kun on matalalentoa, silloin ei ompeluksetkaan suju. Tai jos erehtyy oikein pahantuulisena ompelemaan, tuloksena on pelkkää sutta ja sekundaa, ja sekös vielä oikein buustaa negatiivista mielialaa. Toinen syy on ollut alati kasvava korjausompeluiden kasa, mikä on paisunut jo sellaisiin mittasuhteisiin, ettei siihen huvita edes tarttua, ja mitään omia kivoja juttuja voi tietenkään aloittaa ennenkuin ns. pakolliset tylsät hommat on alta pois.

Eli ei ole oikein ompelututtanut. Enkä jaksa siitä stressiä ottaa, tämähän on vain harrastus. Inspiraatio tulee kun on tullakseen. Ja niiden korjausompeluiden yms. pakkopullien olen antanut seistä siinä pöydällä ihan omissa oloissaan. Niin kauan kuin mulle ei tästä hommasta makseta, ei voi olettaa että olen intopiukkana niitä yötä myöten tekemässä. Tehhään ku keritään.

Mutta jospa se tästä syksyä kohden lähtisi taas mylly käyntiin. Inspiraatiosta ja kaavoista se ei nyt ainakaan jää kiinni, kattokaapa mitä löysin kirjaston Saa ottaa -hyllystä, siis siinä mihin asiakkaat saa tuoda omia vanhoja kirjoa/lehtiään vaihtoon. Suuri Käsityö -lehden täydelliset vuosikerrat väliltä 1999 - 2007 (poislukien 2003), priimakunnossa ja kaavat kiinni vielä! Piti ihan kysyä kirjaston tätiltä että saanko mää oikeesti ottaa nämä kaikki :)

Arvonnan voittaja!

Omatekeleen kolmivuotisarvonta on saatu juhlallisesti päätökseen virallisten valvojien läsnäollessa.

Onnetar potkaisi tällä kertaa seuraavaa kommentoijaa:

Mari7. heinäkuuta 2013 19.18 

Liityin lukijaksi, tosi kivoja ompeluksia, verkkarit oli hienoja :) Eli kaksi arpaa mulle.

Onneksi olkoon Mari! Laitatko yhteystietosi osoitteeseen omatekele@gmail.com, niin laitetaan palkinto tulemaan postipojan matkassa.

Paitoja

En tiiä mitä tuo poika syö, mutta taas se on silmissä venähtänyt. Vanhoista paidoista alkoivat hihat lyhenemään. Ei auttanut kuin tehdä uusia.

Tosimummon valehihaohjetta piti kokeilla. Ja kyllä, valehihan teko on helppoa! Näitä pitää tehdä useammin! Kaavana Little Lamb koko 128cm.

Ottobre 3/2013 numerossa t-paita malli nro 11 (enjaksakaivaamallinnimeä...) oli hauska, pääntiellä kun tuo takapuoli jatkuu etupuolelle. Jätin resoritehosteet olkasaumoista tosin pois, kun halusin kantata nämä kantinkääntäjällä, enkä keksinyt miten olisin saanut resoritehosteet järkevästi tehtyä. Tässä paidassa etupuoli mun vanhasta henkkamaukka-topista, eli kierrätystä tämäkin. Tästä navy-henkisestä t-paidasta tulikin yllättäen ihan mun suosikki.

Tämä Irvikissa-paita on tehty tilkkulaatikon aarteista. Kokeilin tehostetikkinä turkoosia hunajakennoa, ja tuli yllättävän kiva. Pääntiessä kokeilin elämäni ensimmäistä kertaa V-pääntietä, ja onnistui kerrasta. Eipä sekään sitten niin vaikeaa ollut.

Tähtipaidan hauskaa pääntietä onkin pitänyt jo pidemmän aikaa kokeilla. Muuten onnistui ihan jees, mutta alkuperäisessä mallissa tuossa pääntiessä oli vielä nepparit koristeena, vaan enhän mää saanut niitä tuohon laitettua, nelinkertainen kantti oli liian paksua neppareille, ei menneet piikit läpi. No, meneepä tuo noinkin.

Eiköhän sitä näillä paidoilla sitten taas vähän aikaa pärjäisi. Lisääkin on tulossa, kunhan vaan ehtisi ompelemaan!