Kummityttöni on kova heppatyttö näinä päivinä, niinpä oli applikaation aihe tähän paitaan itsestäänselvä.
En ole mitenkään erityisen tyytyväinen tuohon applikaatioon, pienet yksityiskohdat teettävät edelleen vaikeuksia, vaikka tarkkuustaso nousikin uusiin sfääreihin uuden ompelukoneen myötä. Mutta menettelee. Kokeilin ensi kertaa noiden ääriviivojen piirtämistä mustekynällä, johon applikoin suoralla ompeleella päälle. Toivottavasti mustekynä lähtee pesussa pois, nyt on vielä vähän tuhnuisen näköinen.
Mää en osaa, en todellakaan osaa kantata tuommoisia pussitettuja hihansuita! Koitin ensin tehdä ne niin, että rypytin framilonilla (tai jollain sen sukuisella) ja sitten yritin kantata päälle. No, tuloksena oli kaksi (!) katkennutta kaksoisneulaa! Hieman otti kupoliin, tuli siinä paidalle hintaa. Loppujen lopuksi leikkelin framilon/resorikantti-viritykset pois ja tein ihan perinteiset kuminauhakujat. Toimii kait se noinkin, vaikka oisin halunnut ne kantatut hihansuut..
Mutta aina löytyy jotain hyvääkin; pääntie onnistui lähestulkoon täydellisesti! Mittasin sen nyt 0,6 x aukon pituus ja vielä vähän nipistin pituudesta. Normaalisti laitan siis sen 0,7 kertoimella. Mutta tuon valkoisen resorin palautuvuus on vissiin sitä luokkaa että sen tarvii olla vähän lyhkäsempi kuin normisti.
Kaavana käytin Pupunen-paitaa koossa 134cm. Kivan kaponen malli. Ihanan pehmoinen turkoosi sydäninterlock tilattu saksasta Michas Stoffeckelta. Kangas meinasi loppua kesken, joten tein hihoihin tuommoiset jatkopalat valkoisesta interlockista.
Ihan jees paita, ei ehkä mikään lemppari, mutta menettelee. Tämä lähtee nyt postipojan matkattavaksi kummitytön luo. Tyttö asuu kyllä työmatkani varrella, joten tämän voisin helposti viedä itsekin perille, mutta omasta lapsuudesta muistan, että mikään ei ollut jännittävämpää kuin saada kirje tai paketti postissa, joten siitä syystä laitan tällä kertaa postipojan asialle :)
tiistai 5. helmikuuta 2013
tiistai 1. tammikuuta 2013
Love is in the AIR
Toteutin vastikään sisäisen nörttini pitkäaikaisen haaveen ja sanoin windows-maailmalle henkilökohtaisessa käytössä goodbye, ja heittäydyin mäkkien maailmaan. Ostoskoriini päätyi uututtaan hohtava Macbook Air. Ja kuten arvata saattaa, tämä peli on nörtin esteetikon märkä päiväuni <3
Toki uudelle ihastukselleni piti heti suojapussukka ommella.
Ompeluinnostus palaileen hiljattain. Tosin saumuri sanoi yhteistyön irti, tekee niin luokattoman huonoa tikkiä (-> nuppineulaan ajettu...) ettei sillä viiti mitään ommella ennen huoltoreissua.
Uunituoretta Uutta Vuotta 2013 sinnekin!
Toki uudelle ihastukselleni piti heti suojapussukka ommella.
Ompeluinnostus palaileen hiljattain. Tosin saumuri sanoi yhteistyön irti, tekee niin luokattoman huonoa tikkiä (-> nuppineulaan ajettu...) ettei sillä viiti mitään ommella ennen huoltoreissua.
Uunituoretta Uutta Vuotta 2013 sinnekin!
maanantai 31. joulukuuta 2012
maanantai 17. joulukuuta 2012
.
Tämä postaus ei sisällä mitään ihania joululahjaompeluksia, koska niitä on tänä vuonna pyöreät nolla kappaletta. Eikä tämä postaus sisällä tunnelmallisia joulunodotuskuvia, koska minä en odota joulua. Itseasiassa olen päättänyt tänä vuonna skipata koko joulun, ainakin noin henkilökohtaisesti. Yritän kyllä parhaani mukaan hymyillä iloisesti joulupukin saapuessa aattoiltana, mutta jos ei irtoa, niin ei sitten väkisellä.
Tänä syksynä harteilleni lankesi osa-aikaisen omaishoitajan rooli äitini sairastuttua vakavasti. Olen koittanut sukkuloida kolme kuukautta työn, kodin, sairaalan ja äidin asunnon väliä. Ompelemiseen ei ole riittänyt intoa tai energiaa kuin satunnaisesti. Toisaalta ompelu, silloin kun siihen riitti voimavaroja, oli myös terapeuttista, silloin pystyi unohtamaan ainakin hetkeksi kaiken muun.
Mutta jaksaminen oli ajoittain aika kovillakin, ja huono omatunto soimasi jokaisesta elämänalueesta - milloin en ehtinyt keskittyä perheeseen tarpeeksi, milloin olin pois tärkeistä palavereista, milloin tuntui että olisi pitänyt olla enempi omaishoitajana ja sairaalle läsnä. Onneksi oli kuitenkin ihana mies joka hoiti perheen ja kodin, sekä työnantaja jolta löytyi mahtavasti joustoa työajoissa ja etätyön tekemisessä.
Kaikki kuitenkin loppuu aikanaan. Osa-aikainen omaishoitajuus loppui osaltani kolme viikkoa sitten. Oli taas aikaa ommella.
Tosin nyt jouduin ompelemaan hautajaisvaatteita.
Ompeluinnostus palailee joskus myöhemmin, sitten kun siltä taas tuntuu. Palaillaan sitten asiaan, kun inspiraatio on tullut takaisin.
(Tämän postauksen kuvituksena käytettiin jo kauan sitten valmistunutta pussukkaa, jonka tein vaihtokauppana erään neulegurun taidot omaavan ystäväni kanssa. Vastalahjukseksi sain kahdet ihanaiset villasukat sekä könsikkäät (=kynsikkäät), joista mitään en jostain syystä tullut valokuvanneeksi)
Tänä syksynä harteilleni lankesi osa-aikaisen omaishoitajan rooli äitini sairastuttua vakavasti. Olen koittanut sukkuloida kolme kuukautta työn, kodin, sairaalan ja äidin asunnon väliä. Ompelemiseen ei ole riittänyt intoa tai energiaa kuin satunnaisesti. Toisaalta ompelu, silloin kun siihen riitti voimavaroja, oli myös terapeuttista, silloin pystyi unohtamaan ainakin hetkeksi kaiken muun.
Mutta jaksaminen oli ajoittain aika kovillakin, ja huono omatunto soimasi jokaisesta elämänalueesta - milloin en ehtinyt keskittyä perheeseen tarpeeksi, milloin olin pois tärkeistä palavereista, milloin tuntui että olisi pitänyt olla enempi omaishoitajana ja sairaalle läsnä. Onneksi oli kuitenkin ihana mies joka hoiti perheen ja kodin, sekä työnantaja jolta löytyi mahtavasti joustoa työajoissa ja etätyön tekemisessä.
Kaikki kuitenkin loppuu aikanaan. Osa-aikainen omaishoitajuus loppui osaltani kolme viikkoa sitten. Oli taas aikaa ommella.
Tosin nyt jouduin ompelemaan hautajaisvaatteita.
Ompeluinnostus palailee joskus myöhemmin, sitten kun siltä taas tuntuu. Palaillaan sitten asiaan, kun inspiraatio on tullut takaisin.
(Tämän postauksen kuvituksena käytettiin jo kauan sitten valmistunutta pussukkaa, jonka tein vaihtokauppana erään neulegurun taidot omaavan ystäväni kanssa. Vastalahjukseksi sain kahdet ihanaiset villasukat sekä könsikkäät (=kynsikkäät), joista mitään en jostain syystä tullut valokuvanneeksi)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


















































