maanantai 31. joulukuuta 2012
maanantai 17. joulukuuta 2012
.
Tämä postaus ei sisällä mitään ihania joululahjaompeluksia, koska niitä on tänä vuonna pyöreät nolla kappaletta. Eikä tämä postaus sisällä tunnelmallisia joulunodotuskuvia, koska minä en odota joulua. Itseasiassa olen päättänyt tänä vuonna skipata koko joulun, ainakin noin henkilökohtaisesti. Yritän kyllä parhaani mukaan hymyillä iloisesti joulupukin saapuessa aattoiltana, mutta jos ei irtoa, niin ei sitten väkisellä.
Tänä syksynä harteilleni lankesi osa-aikaisen omaishoitajan rooli äitini sairastuttua vakavasti. Olen koittanut sukkuloida kolme kuukautta työn, kodin, sairaalan ja äidin asunnon väliä. Ompelemiseen ei ole riittänyt intoa tai energiaa kuin satunnaisesti. Toisaalta ompelu, silloin kun siihen riitti voimavaroja, oli myös terapeuttista, silloin pystyi unohtamaan ainakin hetkeksi kaiken muun.
Mutta jaksaminen oli ajoittain aika kovillakin, ja huono omatunto soimasi jokaisesta elämänalueesta - milloin en ehtinyt keskittyä perheeseen tarpeeksi, milloin olin pois tärkeistä palavereista, milloin tuntui että olisi pitänyt olla enempi omaishoitajana ja sairaalle läsnä. Onneksi oli kuitenkin ihana mies joka hoiti perheen ja kodin, sekä työnantaja jolta löytyi mahtavasti joustoa työajoissa ja etätyön tekemisessä.
Kaikki kuitenkin loppuu aikanaan. Osa-aikainen omaishoitajuus loppui osaltani kolme viikkoa sitten. Oli taas aikaa ommella.
Tosin nyt jouduin ompelemaan hautajaisvaatteita.
Ompeluinnostus palailee joskus myöhemmin, sitten kun siltä taas tuntuu. Palaillaan sitten asiaan, kun inspiraatio on tullut takaisin.
(Tämän postauksen kuvituksena käytettiin jo kauan sitten valmistunutta pussukkaa, jonka tein vaihtokauppana erään neulegurun taidot omaavan ystäväni kanssa. Vastalahjukseksi sain kahdet ihanaiset villasukat sekä könsikkäät (=kynsikkäät), joista mitään en jostain syystä tullut valokuvanneeksi)
Tänä syksynä harteilleni lankesi osa-aikaisen omaishoitajan rooli äitini sairastuttua vakavasti. Olen koittanut sukkuloida kolme kuukautta työn, kodin, sairaalan ja äidin asunnon väliä. Ompelemiseen ei ole riittänyt intoa tai energiaa kuin satunnaisesti. Toisaalta ompelu, silloin kun siihen riitti voimavaroja, oli myös terapeuttista, silloin pystyi unohtamaan ainakin hetkeksi kaiken muun.
Mutta jaksaminen oli ajoittain aika kovillakin, ja huono omatunto soimasi jokaisesta elämänalueesta - milloin en ehtinyt keskittyä perheeseen tarpeeksi, milloin olin pois tärkeistä palavereista, milloin tuntui että olisi pitänyt olla enempi omaishoitajana ja sairaalle läsnä. Onneksi oli kuitenkin ihana mies joka hoiti perheen ja kodin, sekä työnantaja jolta löytyi mahtavasti joustoa työajoissa ja etätyön tekemisessä.
Kaikki kuitenkin loppuu aikanaan. Osa-aikainen omaishoitajuus loppui osaltani kolme viikkoa sitten. Oli taas aikaa ommella.
Tosin nyt jouduin ompelemaan hautajaisvaatteita.
Ompeluinnostus palailee joskus myöhemmin, sitten kun siltä taas tuntuu. Palaillaan sitten asiaan, kun inspiraatio on tullut takaisin.
(Tämän postauksen kuvituksena käytettiin jo kauan sitten valmistunutta pussukkaa, jonka tein vaihtokauppana erään neulegurun taidot omaavan ystäväni kanssa. Vastalahjukseksi sain kahdet ihanaiset villasukat sekä könsikkäät (=kynsikkäät), joista mitään en jostain syystä tullut valokuvanneeksi)
maanantai 19. marraskuuta 2012
Koristeompeleita
Ja niin kävi taas niin, että olisi pitänyt tehdä niitä joululahjoja ja sun muita tärkeitä ompeluksia. Ja mitä tekee hän? No ompelee itselle penaalin!
Tarkoituksena oli päästä kunnolla kokeileen noita kaikkia ihania koristeompeleita, joita tuossa mun uudessa Pfaffissani on. Nämähän on siis mulle ihan uus juttu, vanhassa koneessa kun oli vain suoraa ja siksakkia. Ja voi että mää tykkään näistä koristeompeleistakin...
Päällikangas vanhaa pöytäliinaa, vuori turkoosia pallopuuvillaa jostakin.
Kiva penaali tästä tuli, vaikkei montaa kynää tuonne mahdukaan. Jospa sitä nyt sitten sinne joululahjaompelusten pariin....
Tarkoituksena oli päästä kunnolla kokeileen noita kaikkia ihania koristeompeleita, joita tuossa mun uudessa Pfaffissani on. Nämähän on siis mulle ihan uus juttu, vanhassa koneessa kun oli vain suoraa ja siksakkia. Ja voi että mää tykkään näistä koristeompeleistakin...
Päällikangas vanhaa pöytäliinaa, vuori turkoosia pallopuuvillaa jostakin.
Kiva penaali tästä tuli, vaikkei montaa kynää tuonne mahdukaan. Jospa sitä nyt sitten sinne joululahjaompelusten pariin....
lauantai 17. marraskuuta 2012
Avaruusapinoita
Hamssuista huutelin itselleni pienen palasen musta-turkoosia avaruusapinaa, joka on yksi kaikkien aikojen lempikuoseistani.
Palasesta riitti paidan paitaan ja pipoon.
Aivan ihastuttava kangas, harmi että tämän tuotanto on jo lopetettu aikapäivää sitten ja nämä palaset, joita jostain löytyy, ovat kyllä hintansa puolesta sen verran arvokkaita, että saa tosissaan miettiä mitä näistä raskii tehdä.
Palasesta riitti paidan paitaan ja pipoon.
Aivan ihastuttava kangas, harmi että tämän tuotanto on jo lopetettu aikapäivää sitten ja nämä palaset, joita jostain löytyy, ovat kyllä hintansa puolesta sen verran arvokkaita, että saa tosissaan miettiä mitä näistä raskii tehdä.
tiistai 30. lokakuuta 2012
Kynsilakkapussukka
Pitäis ommella kalsareita, aluspaitoja, pipoja, joululahjoja, korjausompeluja - kaikkea tarpeellista. No mitä tekee hän? Alkaa ompelemaan pussukkaa kynsilakoille!! Todella tarpeellista :)
Päällikankaana ihanaista Amy Butleria. Sisällä hempeää vaaleanpunaista pilkkupuuvillaa.
Kyllä nyt kelpaa säilytellä kynsilakkoja!
Päällikankaana ihanaista Amy Butleria. Sisällä hempeää vaaleanpunaista pilkkupuuvillaa.
Kyllä nyt kelpaa säilytellä kynsilakkoja!
keskiviikko 24. lokakuuta 2012
Nallen retket
Alan olemaan sen tosiasian edessä, että enää ei ole pitkä aika, kun ainokaiseni on siinä iässä ettei äidin tekemät vaatteet kelpaa päälle. Tai ainakaan kaikki äidin tekemät vaatteet eivät kelpaa. Mitähän minä sitten oikein ompelen? No, ihan vielä ei siinä pisteessä olla, ja ajattelin ottaa vielä ilon irti ja ommella pojalle jotain ihanan lällyä ja lapsellista, kun vielä ne puetaan mukisematta päälle.
Vihreä pehmoinen tähti-interlock on Michas Stoffeckelta saksasta. Nalle-applikointi on hakenut inspiraatiota Ruttu-Nutun nallelta, mistään muualta en yhtä söpistä nallea löytänyt. Applikoinnit on tehty suurimmaksi osaksi uudella Pfaffilla. Ai että sillä onkin ihana applikoida, se on niiin tarkka! <3 Olen ihan innoissani, ja taas pitkästä aikaa innostunut applikoimaan.
Pääntien kanttaus resorilla ei vielä oikein ottanut uudella koneella tuulta purjeisiin, ja loppujen lopuksi laitoinkin siihen resorin kiinni tuolla perinteisellä tyylillä, eli resori kaksinkerroin ja saumurilla kiinni. OE:stä olen onneksi saanut jo Pfaffin säädöistä opastusta, joten seuraavaan paitaan jo varmaan kanttauksetkin saadaan. Sormet syyhyää jo päästä uusien ompeluksien kimppuun!
Vihreä pehmoinen tähti-interlock on Michas Stoffeckelta saksasta. Nalle-applikointi on hakenut inspiraatiota Ruttu-Nutun nallelta, mistään muualta en yhtä söpistä nallea löytänyt. Applikoinnit on tehty suurimmaksi osaksi uudella Pfaffilla. Ai että sillä onkin ihana applikoida, se on niiin tarkka! <3 Olen ihan innoissani, ja taas pitkästä aikaa innostunut applikoimaan.
Pääntien kanttaus resorilla ei vielä oikein ottanut uudella koneella tuulta purjeisiin, ja loppujen lopuksi laitoinkin siihen resorin kiinni tuolla perinteisellä tyylillä, eli resori kaksinkerroin ja saumurilla kiinni. OE:stä olen onneksi saanut jo Pfaffin säädöistä opastusta, joten seuraavaan paitaan jo varmaan kanttauksetkin saadaan. Sormet syyhyää jo päästä uusien ompeluksien kimppuun!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






















































