Toppapukuun jalkalenksuja?

Ostin eilen kirppikseltä pojalle tuommoisen ruskean cupcaken toppapuvun.




Muuten oli ihan uudenveroisessa kunnossa, mutta jalkalenksut uupuu. Voiko niitä ostaa jostain? Vai kuuluuko niitä tähän pukuun alunperinkään?

Ja kyllä, maksoin itseni kipeäksi tästä puvusta. Aivan liikaa kaikilla meikäläisen mittareilla. Mutta joskus on saatava jotain kivaa. Ja eikö se kompensoi tätä kallista ostosta, että viime alkutalvi vedettiin 1€ kirppistoppapuvulla? :)

Jämäautoja

Sain yllättävää ompelusaikaa viime viikolla, kun poika sairasti vesirokkoa. Enimmäkseen pojan päikkäreiden aikaan tosin vedin itsekin sikeitä - päivät uhmaikäisen, vesirokkoeristyksen takia seinille hyppivän pojanklopin kanssa voivat olla aika uuvuttavia :) Mutta jotain pientä sain ommelluksikin.

Kummipoijalle tekaisin 1v synttärilahjaksi jämäjoustiksista autopaidan. Koko on jotain 92cm ja kaavana se vanha tuttu Night Owl. Pitäis kohta jo kokeilla jotain muuta kaavaa, alkaa tämä jo vähän tökkimään...

Uus kiva oma merkki helmassa. Onkohan mulla joku liian paksu neula koneessa tms. kun nuo tikin reiät näkyy noin selvästi?

Ensimmäistä kertaa kokeilin tehdä hihat eri kankaasta kuin paidan miehusta. Hieman itseä häiritsee se, että hihojen musta joustis on eri mustaa kuin autojoustiksessa. Mutta kyllähän tämä menee paremman puutteessa. Tämä onkin hyvä tapa tuhota kankaanjämiä, joten jatkossa pitäisi kokeilla rohkeampia yhdistelmiä.

Boheemia Apilaa

Metsolan apilakuosi ei ole mitään minun lempparia, se on ehkä vähän liian retroa mun makuun. Miten ihmeessä sitä on sitten mun kaappiin etsiytynyt kaikissa väreissä - ruskeana, vihreänä ja keltaisena?!?!? Elämän suuria mysteerejä...

Ruskeaa apilaa oli sen verran reilusti kaapissa tilaa viemässä että päätin tekaista siitä vaihtelun vuoksi itselle jotain. Bohemian tunikahan siitä tuli.

 Aavistuksen verran on tuossa mallissa sellaista telttamaisuuden tuntua. Muun ropanmallille se ei sovi, näytän siltä kuin olisin raskaana, mitä nyt en kuitenkaan ole. Ehkä fiksaan kaavaa seuraavaan versioon hieman enemmän vartalonmyötäiseksi. Mutta ihan loistava kotitunika tästä tuli, ihanan löysä - ei purista eikä kiristä!

Tilasin Minnamnbandilta uusia nimilappuja. Tyyriitähän nuo olivat kuin mitkä, mutta on niitä nyt toisaalta 100 kappaletta, joten luulisi tällä tahdilla riittävän vähäksi aikaa. Nuo merkit tuovat vaatteeseen ihan oman fiiliksen. Parempaa tekstiä en lappuihin keksinyt, omatekele-teksti kuvastanee parhaiten näitä mun öö... tekeleitä :)

Ankkasvetari

Uusimmasta Ottobrestä piirsin svetaritakin kaavan, toivoen että olisi reilua mitoitusta ja isoin koko 92cm menisi meidän pojalle. Ajattelin ensin testata kaavaa jämävelourpalaselle. Kankaat leikattuani en vaan millään malttanut olla applikoimatta, ja tekaisin etumukseen ankan.

 

Jostain syystä mulla on ongelmia saada tuossa etupuolella saada molemmat puolet identtisiksi. Vetoketjun ompelun jälkeen puolet näyttävät olevan ihan eri paria. Sitä ei tuosta valokuvasta ehkä huomaa, ja olen korjaillutkin purkkavirityksillä tuota jälkikäteen. Kummallista, vaikka ennen vetoketjun ompelemista aina mittaan muka että olisivat saman pituisia. No, harjoitus kait tekee mestarin tässäkin.

Kittana takista tuli, meidän poika ei siis todellakaan ole kokoa 92cm, vaikka kuinka toivoisin.  Eritoten liian lyhyt on tämä takki, harmi kun en ikinä muista ottaa niitä sovituskuvia.. Pitänee panna takki jonnekin eteenpäin, olen tosin niin kriittinen, että juuri noiden em. virheiden takia ei tätä kellekään kehtaa antaakaan. 

* * *

Ensimmäinen työviikko on muuten takanapäin, ja hengissä on selvitty! Tosi väsyneitä ollaan oltu koko perhe, ja alkuviikosta tuntui pientä epätoivoakin, mutta nyt tuntuu jo siltä, että ehkä me tähän jotenkin totutaan. Pojalla on vieläkin sydäntäraastavaa "äiti hylkää minut" -itkua aamulla viedessä, mutta kuulemma lakkaa heti kun häivyn ovesta ulos eikä itke enää loppupäivänä. Hyvin leikkii, nukkuu ja syö. Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu.

 

Ja nyt muuten painun kellariin ompelemaan, viikon ainoa vapaahetki on nyt! :)

Perussettiä ja loman loppu

Tämmöistä ihan perussettiä tällä kertaa. Kumma miten tuo keltainen nykyään löytyy yhä useammasta lastenvaattesta, vaikka se oli aiemmin väri josta en niin suuremmalti välittänyt. Nyt jopa uskaltauduin tekemään pojalle kirkkaan kanariankeltaiset housut. Mieli voi näköjään muuttua.

Traktorikangas Metsolan alesta, keltainen joustofrotee Hannan Kankaan postikulualesta. En nykyään osta mitään normaalihintaisia kankaita, aina pitää olla vähintään postikuluale. Kankaiden hinnat ovat pompsahtaneet lyhyessä ajassa niin pilviin että en yksinkertaisesti raski. Kyllä minusta on esimerkiksi 26€ metrihinta aika suolainen, varsinkin trikoista, joiden laadusta ei tunnu olevan mitään takeita. Joustofroteet ovat kestävämpiä, niihin voi jo vähän sijoittaakin. Vaikka nekin kyllä nykyään tulee ostettua alesta.

* * *

Nyt se on sitten loppu. Loma nimittäin. Kaksi vuotta, kaksi kuukautta ja kaksi viikkoa olen ollut kotona poikaa hoitamassa. Huomenaamulla pitäisi töihin lähteä. Aika hurjaa. Saapa nähdä sopeutuuko sitä enää yhteiskuntakelpoiseksi toimistohiireksi kahden vuoden hiekkalaatikkoelämän jälkeen.

Ompelustahti varmasti hiljenee radikaalisti tästä eteenpäin. Kokonaan en missään tapauksessa aio ompeluksia heittää, on tämä niin terapeuttista ja mukavaa hommaa. Ja aika helppo harrastuskin kaiken lisäksi, ei tarvitse kotoa poistua ja sitä voi harrastaa vaikka yön pimeinä tunteina.

Farkkua tarhaan

Meillä on tarha-arki koittanut.

Kaksi vuotta kotona meni niin nopeasti. Kaksi elämäni parasta vuotta, aivan ehdottomasti. Parasta aikaa tietysti sen takia, että on saanut olla pojan kanssa. Mutta myös tämän ajanjakson rentoutta ja huolettomuutta jään kaipaamaan. Pitkiä aamuja, jolloin nautitaan kiireettömyydestä kahvin ja pikkukakkosen kera ja mietitään rauhassa että mitä kivaa tänään tehtäis. Ulkoiluja, puistoiluja, kerhoiluja, kyläilyjä, onnikalla ajelua. Ei herätyskelloja, ei deadlineja, ei auton ikkunan rappaamista aamulla pimeässä talvipakkasella. Hieman on haikea olo tuosta kaikesta luopua, ei voi mitään. Välillä ihan kurkkua kuristaa ajatella että nyt se ajanjakso on loppu. Ei auta kuin yrittää tottua.

* * *

Olen yrittänyt siirtää ajatuksiani ompeluun, sen on siitä kiitollinen harrastus, että vie ajatukset pois arkisista asioista. Yhenlaista terapiaa tämäki. Nyt kun poika totuttelee tarhassa oloon, ja minä olen vielä ensi viikon kotona ennen töiden alkua, on ompeluun ollutkin hieman enemmän aikaa. Sitäpaitsi poika tarvitsi akuutisti tarhaan uusia housuja.

Tällainen kammotusmekko on roikkunut kaapissa jo aikoja, pojan odotusaikana kulkeutunut jostain, en sitä pitänyt kertaakaan päällä silloinkaan. Joustavaa farkkukangasta, joten uusiokäyttöön pääsi.

Ja tämmöiset housut siitä saatiin aikaiseksi!

Noiden taskujen kanssa väkertäminen oli kyllä melko työlästä. Tein kantin resorista, ja poltin kanttia silittäessäni näppini vissiin seittemäntoista kertaa. Voisi melkein ostaa jotain joustokanttia tätä tarkoitusta varten. Mutta vaiva kannatti, ihan kivat housut tuli!

Tarhassa on pihalla sorapohja, ja tuntuu että jo viikossa on housunpuntit kuluneet melkein rikki.  Toivottavasti tämä farkku kestäisi vähän paremmin sitä rymyämistä. Mitään joustofroteehousuja ei sinne voi ajatellakaan. Mitä te muuten pidätte lapsillanne jalassa näillä keleillä?

Huppari-viritelmä

Tosi pitkään on ollut mielessä tehdä pojalle huppari, jossa vetskari edessä. Ongelmaksi on vaan muodostunut se, ettei mistään ole tahtonut löytyä 98cm vetoketjuhupparin kaavaa. Niitä ei yksinkertaisesti ole! Olen selaillut läpi varmaan kymmeniä Ottobre-lehtiä kirjastossa, niissä on joko vauva-koon huppareita (loppuu kokoon 92cm) tai sitten koululaisten huppareita. Tosi erikoista, huppari on kuitenkin sellainen "perusvaate", eikä millään tahdo löytyä kaavaa. Jos joku tässä kohtaa miettii, että minäpä tiedän että missä on 98cm hupparin kaava, niin kommenttiboksissa on tilaa :)

Jääräpäänä sitten päätin, että piirretään itse kaavat kun ei kerran löydy valmiina. Otin kaupasta ostetun hupparin malliksi, ja piirtelin. Aika suurpiirteistä hommaahan se oli, mutta jonkinlaiset kaavat sain aikaiseksi. Kankaaksi valikoitui ihana keltainen sunray, se kun on kuin tehty hupparia varten. Ja eikun ompelemaan.

Ei siitä kyllä mikään kaunokainen tullut. Ihanan rengasvetoketjun ostin Metsolasta, ja vasta kun olin ommellut sen kiinni huppariin, huomasin ettei se ollut avovetoketju ollenkaan.. No en ruvennut purkamaan, vaan jätin sen noin. Tämä on vetoketjuhuppari, jossa vetoketju ei avaudu kokonaan :)  Kankaan kuvioiden ja helmaresorin kohdistuksetkaan eivät oikein menneet nappiin. Huppu on liian iso. Hupun vuoritus vetskarin kanssa tuottivat päänvaivaa, eikä siitäkään tullut kovin siisti. (Jos jollakulla löytyy rautalankaohjeet hupun vuoritukseen, nekin otetaan ilolla vastaan!)

Tämä siis oli vähän tämmöinen maanantaikappale ensimmäiseksi huppariksi. Kyllä tämä meillä käytössä on, mutta tarhavaatteiden joukkoon tätä en ole kelpuuttanut. Ens kerralla sitten parempi.